Ajattelin kirjoittaa ihan toisenlaisen heppajutun, mutta toisin kävi.
Olin tuossa toissailtana estetunnilla, aiheenamme rataharjoitus. Rata ei ollut mikään helpoin mahdollinen, sillä kahdeksan rataesteen joukkoon mahtui mm. okseri eli pituuseste, jännittävä vesieste, toisesta reunastaan levenevä viuhka-este sekä hankala ja kapea portti-este. Ratsunani oli sympaattinen eestihopunen Roope, joka ei ole mikään varsinainen estetykki, mutta riittävästi eteenpäin ratsastettuna ylittää esteet mallikkaasti ja yrittää kyllä parhaansa. Ensimmäinen kierros meillä menikin hienosti. Ratsastin hyvät tiet, tuli hyviä lähestymisiä ja suoritettiin puhdas rata ilman yhtäkään virhepistettä. Toiselle kierrokselle nostettiin estekorkeutta ja sitten alkoikin sattua ja tapahtua.
Heti ensimmäisellä esteellä taisin heittää melkoisen voltin. Tulin esteelle reipasta laukkaa ja siinä kohtaa, missä ponin pitäisi ponnistaa hyppyyn, minulle täytenä yllätyksenä se päättikin tehdä äkkijarrutuksen. Minä hyppäsin, poni ei. Olen tehnyt noin parin-kolmen metrin sulavan ilmalennon, ottanut maakosketusta suoraan pää edellä, heilunut hetken jalat kohti taivasta ja mustelmista päätellen tömähtänyt sitten selälleni. Selässä olevat välilevyt kiittää. Lähimpänä olleet ratsastajat raportoivat kuullensa luiden murtumista muistuttavaa ääntä. Seuraavassa hetkessä olinkin maassa polvillani ja silmissä näkyi tähtiä. Hetken mietin, mitä tapahtui ja samassa tajusin, että heti pitää kiivetä takaisin ponin kyytiin. Ratsastuskavereilleni vakuutin että ei tunnu missään ja ratsastuksenopettajaakin kehotin pitämään suunsa kiinni. Ilmoitin, että nyt hypätään rataa. Poni tiukasti ohjan ja pohkeen väliin ja sitten mentiin. Tyylillisesti ei mikään kaunis suoritus, mutta taas tuli puhdas rata. Radan hypättyäni ja adrenaliiniryöpyn hälvettyä tajusin, että pikkusen koskee käteen. Koski ihan niin kovasti, että vedet vaan valui silmistä.
Seuraavaksi suuntana olikin sairaala. Lääkärit tutkivat ja pohtivat ja kuvasivat ja miettivät. Todettiin, että kaularanka on onneksi ehjä, mutta oikea kyynärpää murtunut. Siinäpä vasta ilouutinen oikeakätiselle henkilölle sekä kuusi viikkoa sairaslomaa päälle. Oikeaa kättä ei ole lupa liikuttaa tai nostaa sillä yhtikäs mitään. Eli ei tarvitse ihan kohta mennä Bodypumpiin, kahvakuulailemaan, sauvakävelemään, ratsastamaan, ajaa autoa tai tehdä oikealla kädellä muutenkaan oikeastaan yhtään mitään. En ole tutustunut tilastoihin, mutta ehkä ei olekaan ihan tuulesta temmattu väittämä, että ratsastus olisi heti motocrossin ja jääkiekon jälkeen seuraavaksi tapaturma-alttein laji.
Nyt voikin sitten innovoida, miten selviytyä arjesta vasurilla sekä olla kuolematta tylsyyteen. Hyviä ideoita otetaan vastaan! Tähän mennessä olen tilannut Avotakka-lehden sekä kuntopyörän lainaan.
Nyt olisi Seppätuvalla orjan paikka vapaana. Hakemuksia voi lähettää sähköpostiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti