Hyvät kanssa-autoilijat, liikennekäyttäytymisenne vituttaa minua

Ensinnäkään en ymmärrä, miksi leveämmällä tiellä ajetaan kovempaa kuin tavallisella tiellä. Tyypillisesti ohituskaistalla paahdetaan reipasta ylinopeutta ohi, mutta annas olla kun tie kapenee normaaliin leveyteensä, niin johan lyödään liinat kiinni ja pudotetaan nopeutta. Tämä siitäkin huolimatta, vaikkei nopeusrajoitus muuttuisikaan. Siinä sitten körötellään tyytyväisenä letkan tulppana 5-10 km/h alinopeutta. Arvaapa vituttaako ajella perässäsi? Seuraavan ohituskaistan alussa nopeus nostetaan taas rajoitusten tasolle tai mielellään yli ja pidetään varmasti huoli siitä, ettei kukaan vaan pääse ohi. Tai jos ohi menee, niin reipasta ylinopeutta saa ajella. Tätä käyttäytymismallia voi näppärästi soveltaa myös moottoritiellä, erityisesti sen lopussa.

Toinen ärsyttävä autoilijaryhmä ovat 90 km/h ajelijat. Kahdeksankympin alueella roikutaan takapuskurissa ja satasen alueella ollaan tien tukkona. Onko näössäsi ja/tai ymmärryksessäsi jotain vikaa, vai miksi et seuraa kulloinkin voimassa olevaa nopeusrajoitusta? Ihan vaan vinkkinä, että aika harvassa on Suomen teillä nuo 90 km/h rajoitukset. Jos et halua ajaa 80-alueella nopeusrajoituksen mukaan, niin mene ohi, äläkä roiku puskurissani. Jarruvalojen vilauttelu tarkoittaa sitä, että pidä pidempää turvaväliä. Muuten saatat joutua ostamaan minulle uutta peltiä.

Krooniset alinopeuden ajelijat, teidän takianne tehdään lukuisia typeriä ohituksia. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että pyöreällä, keltapohjaisella, punareunaisella liikennemerkillä, johon numerot on painettu mustalla, tarkoitetaan sallittua nopeutta kyseisellä tieosuudella. On miellyttävää ja liikenteen kannalta sujuvaa, jos kaikki noudattavat tätä sääntöä. Yksi alinopeuden ajelija aiheuttaa aaltomaista liikettä sekä maksimaalista vitutusta perässä tulevassa jonossa. Lisäksi pyydän huomioimaan, että sallittu nopeusrajoitus on voimassa myös nopeudenvalvontakameroiden kohdalla, joten kameraa lähestyttäessä ei tarvitse vähentää nopeutta 10-20 km/h. Olen kokeillut ajaa kameraan tieosuudella merkittyä nopeutta, ja oikeasti, siitä ei tule sakkoja. Ihan maalaisjärkeä käyttämällä voisit päätellä, että perässäsi kasvava jono tarkoittaa sitä, että ajat muuta liikennettä hitaampaa vauhtia. Ole hyvä ja väistä hetkeksi tien sivuun. Jos liikenneolosuhteet ovat sellaiset, ettet uskalla ajaa muun liikenteen ylläpitämää nopeutta, pysy kotona tai vaihda julkisiin kulkuvälineisiin. Älä tule tien tukkeeksi.

Krooniset ylinopeuden ajajat, evoluutioteoria toteutuu kohdallanne. Se on luonnon valinta, jos tapatte itsenne älyttömällä vauhdilla. Elämäntapahulttioiden kohdalla tämä on jopa suotavaa, jolloin yhteiskuntamme säästää niukkoja veroresursseja. Mutta pitäisikö ajatella myös muita tien käyttäjiä? Luuletko, että kukaan haluaa joutua liikenneonnettomuuden uhriksi vain sen takia, että sinä olet typerä? Suosittelen samaa kuin alinopeuden ajelijoillekin, pysy kotona tai käytä julkisia, mikäli et ymmärrä noudattaa liikennesääntöjä.

Sokerina pohjalla ovat nuo surullisen kuuluisat rattijuopot. Se on sitä juopon tuuria, että sitten kun kolahtaa, niin sivullisellehan se sattuu eikä kännikuskille käy kuinkaan. Olisikin aivan liian hyvää tuuria, jos rattijuoppo menehtyisi ja sivullinen säästyisi. Suomessa on sen verran löyhä kuri, että ehdottamani navetan taakse ja nappi otsaan rangaistus tuskin saa kannatusta. Mutta entä jos otettaisiin pakkokeinot käyttöön ja rattijuopumukseen syyllistynyt tai sellaiselle autonsa luovuttanut henkilö tuomittaisiin menettämään omistuksessaan olevat autot valtiolle? Loppuisi se kännissä toikkarointi, kun ei olisi enää autoa, millä ajella. Samalla valtio saisi lisää tuloja, kun menetetyt autot myytäisiin huutokaupassa. Mitä sanot Räsäsen Päivi, oletko samoilla linjoilla?

Entäs sitten kaupungissa törttöily! Näyttää olevan kovin hankalaa tuo liikennevaloissa ajaminen. Äkkiseltään luulisi, että on ihan yksinkertaista seurata valojen vaihtumista ja olla valmiina lähtemään liikkeelle, kun valo vaihtuu vihreäksi. Mutta kun ei. Sitä toljotellaan edessä olevan persausta ja viereisiä puskureita. Liikkeelle lähtöön havahdutaan vasta, kun edessä ajavaan välimatkaa on jo hyvä tovi. Oletteko tolvanat ikinä ajatelleet, että jos kaikki seuraisivat valojen vaihtumista, olisi liikkeellelähtö nopeampaa ja kyseisillä vihreillä valoilla risteyksestä ehtisi ajaa nykyistä useampi auto? Olisi meno aamuruuhkassakin pikkasen sujuvampaa. Peräänkuulutan ennakoivaa ajotapaa, perkele.

Ja nyt kun tälle valittamisen linjalle lähdettiin, niin sanonpahan vielä tuosta tankkauskulttuuristakin sanasen. Suomalaiset ovat siitä hyviä ihmisiä, että useimmat osaavat jonottaa vuoroaan. Tämä toteutuu myös autojen tankkauspisteillä. Ainoastaan yhden kerran elämässäni olen joutunut reklamoimaan kanssa-autoilijalle, kun hän etuili tankkauspisteelle, vaikka oli minun vuoroni tankata. Tämä henkilö yritti olla ovela ja tulla mittarin toiselta puolelta, mutta minäpä olin nopeampi. Kyseinen rouva kävi neuvomaan jonottamisen periaatteista, mutta tein hyvin selväksi, että minä olin jonossa ennen häntä. Taisi rouva pahoittaa mielensä, koska poistui paikalta autoaan tankkaamatta. Eniten minua kuitenkin ihmetyttää, kuinka hitaita ihmiset voivatkaan olla autoja tankatessaan. Ideaalitilanteessa yksinkertainen toimenpide menee kutakuinkin näin: auto parkkiin, sammutetaan moottori, noustaan autosta maksukortit kädessä, avataan tankin korkki, suoritetaan maksutapahtuma, otetaan pistooli, tankataan, lasketaan pistooli, laitetaan korkki kiinni, mennään autoon, käynnistetään moottori ja ajetaan pois. Kuulostaapa helpolta. Valitettavasti joukossamme on kuitenkin lukuisia autoilijoita, joille tankkaaminen näyttää olevan hyvin haasteellinen projekti. Sitä ajetaan mittarille ja venkslataan autoa ensiksi riittävät kauas ja sitten riittävän lähelle. Mietitään, että kummallakos puolella se tankki olikaan. Parhaassa tapauksessa käännetään auto toisin päin ja venkslataan taas. Jäädään hetkeksi peilailemaan naamaa ja sipaisemaan hiuksia. Noustaan autosta ja ryhdytään etsimään takakontista tankkaamisrukkasia. Mennään maksupäätteelle ja palataan autoon hakemaan kukkaro. Mennään uudelleen maksupäätteelle ja mietitään, että mitä kortteja sitä tällä kertaa käyttäisi. Suoritetaan maksutapahtuma. Kävellään mittarille ja mietitään, mikä pistooli valitaan. Puetaan tankkaamisrukkaset, avataan tankin korkki ja harkitaan vielä pistoolin valintaa. Tankataan. Palautetaan pistooli paikalleen. Kierretään korkki kiinni. Riisutaan tankkausrukkaset ja asetellaan ne takakonttiin. Tarkastetaan montako kynttä on katkennut ja monestako on lakat lohjennut. Istuudutaan autoon. Peilataan naamaa ja sipaistaan hiuksia. Startataan auto. Ajetaan pois. Äkkiseltään voisi luulla, että ainoastaan vain tosi höpsöt naiset valitsevat tämän vaihtoehdon kaksi. Mutta ei. Olen ihan omin silmin todistanut, kuinka eräs miesihminen toimi kuvatulla tavalla. Hei oikeesti, jos se tankkaaminen on noin vaikeeta, niin voisiko sen tehdä silloin, kun tankkauspisteellä ei ole ruuhkaa?

Kysynpähän vaan, että mikä helvetti teitä autoilijoita oikein vaivaa? Ehdotan, että otetaan nyt jokainen seuraavasta strattaamisesta lähtien yhteiseksi tavoitteeksi, että toimitaan sujuvasti, joustavasti ja muuta liikennettä seuraten. Aamuruuhkassa taas tavataan!