Raparperien aikaan

Punaisen saunamökin takana, pellon laidassa, siellä niitä kasvoi, pitkiä notkeita punaisia varsia ja suuren suuria vihreitä lehtiä. Ihanaa, rapeaa ja niin maukasta raparperiä. Kävin siis viikonloppuna kerjuureissulla naapuritilalla, kun omat raparperit ovat vielä niin pikkuisia taimia, ettei niistä vielä mihinkään ole. Mutta naapurillapa oli aivan valtavat puskat tuota alkukesän ihanuutta, josta minäkin sain oman osani. Kiitokset vaan Ison Tilan emännälle ja isännälle!

Mamman ohjeella tein ison kattilallisen mansikka-raparperi soppaa. Latasin kattilaan noin litran vettä, puolisen kiloa mansikkaa, viisi raparperin vartta paloiteltuina, noin 10 rkl sokeria, muutaman teelusikallisen vaniljasokeria ja keitin nopeasti pehmeiksi. Kiisselin suurukseen käytin noin 3 ruokalusikallista perunajauhoja. Ja makealta maistui! Kelpasi iltapalaksi niin isommille kuin pienemmillekin.

Yli jääneet raparperit käytin muffinsien leipomiseen. Tein ei-niin-valokuvauksellisia rapaprperi-valkosuklaakuppikakkuja. Hyviä olivat, vaikka jäivätkin ihan lättänöiksi. Nämä vietiinkin jo herkkusuilta turvaan mamman pakastimeen ja nostetaan juhannuksena kahvipöytään.

Viikonloppuna tehtiin muitakin löytöjä. Rouva O pesueineen tuli käymään meidän kulmilla sieniretkellä. Löydettiin mukava määrä korvasieniä, jotka vietiin jatkojalostettavaksi mamma-marketille. Päätettiin olla hankkimatta ruokamyrkytystä. Mutta asiantuntevissa käsissä noista saadaan vielä maukas ateria. Samaisella sienireissulla tavattiin myös meidän naapureita. Nähtiin alle sadan metrin päästä, kun hirvi-emä vasoineen jolkotteli tien poikki ja paineli koivikkoon. Enpä ole ennen nähnyt luonnossa hirveä näin läheltä!