Kyllä pistää vihaks!
Aaargh, nyt on pakko avautua! Niin sitä vaan Kuopiossakin osataan. Kenelle perkeleen vatipäälle tulee edes mieleen polttaa siili elävältä?! Hei haloo. Aivan sairasta menoa! Kyllä ihmiset osaakin olla inhottavia.
Villi veikkaukseni on, että asialla on ollut äidin pienet kullannuput, nuo nykyajan kurittomat kakarat, vapaan kasvatuksen hedelmät. Jos ois mun kersoja, niin kyllä laulais koivuniemen herra, lähtis pois viikkorahat ja karkkipäivät, käytöstä poistuisivat tietokoneet, kännykät, pelit sun muut huvit, ja kotiarestissa istuttais koko kesä. Kesähuviksi järjestäisin työleirin.
Sytytän pienen siilin muistolle kynttilän. Raukka parka pikkuinen, joutui kärsimään idioottien takia. Ja nuo pirun vandaalit, saatanan sikiöt toivotan alimpaan helvettiin. Olen niin äkäinen!
Aivan järkyttävää touhua!!! Aiheesta oot vihainen!!! Voi pientä siili-parkaa :(
VastaaPoistaSiilit on niin sympaattisia. Muutkin kuin se kiroileva tyyppi.
PoistaMinulle siili edustaa lähes lemmikkieläintä. Muistan, kun meillä lapsena siilit asuivat takapihalla ja tekivät talvipesänsä leikkimökin alle. Viimeistään loppukesästä ne siirtyivät lemmikkien kupeille, kun vissiin keräsivät vararavintoa talvea varten. Niille maistui kissanraksut ja koiran kuivamuona. Erikseen kannettiin niille kaupasta laktoositonta maitoa. Silloin kasaristi ja ysäristi kun hyla-tuotteet olivat erikoistavaraa. Jääkaapissa oli erikseen siileille varattu maitopurkki, johon oli mustalla tussilla kirjoitettu ”Siilien maitoa”, ettei vaan kukaan olisi vahingossa ottanut purkkia.
Ehkä hauskin sattuma oli, kun eräs iso ja lihava ukko-siili löysi koiran kupille. Miellä oli silloin pikkuinen punainen pystykorva, joka oli aika tarkka eväistään. Siili lyllersi koiran kuppia kohti ja koira katsoi hämmästyneenä vierestä, kun hänen kuppiaan käytiin tyhjentämän. Koira tarttui varovasti hampaillaan kupin reunaan ja siirsi sen kauemmaksi siilistä. Piikkipallero lyllersi taas kupin perässä ja kävi ruokailemaan. Koira siirtämään kuppia ja popsimaan eväitään, ja siili taas kupin perään. Tätä jatkui, kunnes kuppi oli yhteistuumin tyhjennetty. Tätä teatteria saatiin seurata monena, monena iltana. Eikä kertaakaan, ei niin kerran kertaakaan, koira tehnyt siilille yhtään mitään pahaa. Katsoi vaan aina ihmeissään lyllertävää piikkipalloa.
Hmm, mietin vaan, että onko jotkut älyllisesti vajaampia kuin pystykorva? Kasvaako niillä aivojen tilalla persereikä? Vai mitä häh?!