maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuksen juhlintaa

 

Kokoonnuttiin koko perheen voimin viettämään juhannusta Seppätuvalle. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, mitäpä sitä muuta keskikesän juhlaan tarvitaankaan.
Lautasille ladattiin mehevän mureaa paahtopaistia, uusia perunoita, vihreää salaattia ja emännän erikoista pastasalaattia. Rouva O oli taikonut herkullista juhannusrieskaa. Lasissa punersi pehmeää argentiinalaista, joka on kyllä pettämätön valinta hyvän lihan kumppaniksi. Oli kyllä taas aivan ihanat eväät!



Jälkkäriksi nautimme mamman leipomaa super-hyvää raparperi-valkosuklaa kakkua. Niin herkullista, että meinasi viedä kielen mennessään! Pehmoinen pohja oli kostutettu vaniljamaidolla, väliin oli taiottu makea valkosuklaamousse ja päälle kirpeän raikas raparperihyydyke. Sokeritasapaino oli paremmin kuin hyvin kohdillaan :)

Kuultiin huhuja, että naapurissa poltetaan kokko. Me uteliaat kävimme tietysti tarkastamassa tilanteen! Ja totta tosiaan, Ison Talon kulmilla roihusi mahtava juhannustuli, joka lämmittikin varsin mukavasti. Paikalle oli kerääntynyt naapurustosta iloista juhlakansaa kera retkieväiden. Minäkin pääsin pitkästä aikaa maistelemaan venäläistä kuoharia, joka ei ollut lainkaan hassumman makuista. Kysynpähän vaan, että miksei näitä saa paikallisesta monopolista?! On siellä rivi tolkulla paljon pahempaakin kiljua kaupan.



Illan viiletessä siirryimme takaisin Seppätuvalle ja nautimme puusaunan leppoisista löylyistä. Mamma oli tehnyt muhkeat saunavastat ja raikas koivun tuoksu täytti lauteet. Olipa ihanan rentouttavaa saunoa pitkän kaavan mukaan, vastoa oikein olan takaa ja nauraa maha kippurassa naisten jutuille.

Kaiken kaikkiaan, hauska juhannus!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannustunnelmia


Seppätuvalla alkaa olla juhannusvalmistelut valmiina! Koti tuoksuu mäntysuovalle ja juhannuskoivut oven pielessä toivottavat vieraat tervetulleeksi.


Toivotamme kaikille oikein hauskaa juhannusta!


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Testipenkissä suklaafondant


Eräässä maineikkaassa tamperelaisessa ravintolassa suklaafondantia tilanneena ja karvaan pettymyksen kokeneena on kyseisen herkun tekeminen ollut testattavien listalla. Mietin, että mikä ihme siinä on muka niin vaikeeta?! Luulisi, että ammattikokeille on itsestään selvää, että kakkuja ei paisteta liian pitkään, mikäli keskustan halutaan jäävän valuvaksi. Reseptejä löytyy Googlen haulla pilvin pimein. Kahteen annokseen sovelsin seuraavaa kaavaa:

75 g hyvää tummaa suklaata
50 g voita
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
n. 0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Voitele kahvikupit tai muut paiston kestävät astiat voilla ja jauhota tummalla kaakaojauheella. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, anna jäähtyä. Vatkaa kananmuna ja sokeri vaahdoksi, sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi jäähtynyt suklaa-rasvaseos. Paista 200 asteessa, uunin tehoista riippuen 10-12 minuuttia. Minulla on vanha ja tehokas uuni (tuon valmistamisen vuosikymmenellä ei ole turhaa mietitty sähkönkulutusta tai muuta ekopiiperrystä) ja paistoajat ovat yleensä ohjeessa mainittua lyhyempiä. Kokeilin fondantiin 10 minuutin paistoaikaa, mikä antoi lopputuotteelle hyvän koostumuksen. Olisi voinut pitää vielä minuutin pitempäänkin.

Testiannokset tarjoiltiin mascarpone-jäätelön kera. Kuvaa näistä herkuista ei valitettavasti ole. Fondantit olivat kovaa matkaa arvovaltaisen raadin suihin, ennen kuin edes muistin Nikonin olemassaolon. Allekirjoittaneen lisäksi raadin jäseninä toimivat Viisas Nainen, sen Mies sekä ystävämme Aada. Äänin 4/4 yksimielisesti totesimme, että sairaan hyvää. Tai kuten mieshenkilö sanoi, että jälkiruoka on silloin hyvää, kun se on jo syöty, ennen kuin on edes kerennyt kahvia maistaa.

Viisaan Naisen havainto oli Valion nokkela vinkki: "suklaafondantit tarjotaan yleensä jälkiruokana". Mikäpä estää tekemästä näitä esimerkiksi iltaruuaksi? Aika täyttävää tavaraa ja lisävitamiinithan voi kerätä vaikka marjoilla maustetusta jäätelöstä, eikö? Sama kai se on mistä ne päivän kalorit kerää, kunhan se eväs vaan on hyvää!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Juhannusvalmisteluja


Meillä on alkanut Juhannus-juhlien suunnittelu ihan toden teolla. Kokoonnutaan koko perhe sekä joitakin ystäviä viettämään keskikesän juhlaa Seppätuvalle. Meidän perheessä kaikki juhlat pyörivät hyvän ruuan ympärillä, periaatteella mieluummin liikaa kuin liian vähän. Pitää olla erilaisia vaihtoehtoja, että on jokaisen makuun jotain sopivaa sortimenttia. Enkä muista että ruoka olisi koskaan loppunut kesken. Viikonloppuna suunniteltiin menu ja leivottiin jo jotain valmiiksi.

Tein vähän perinteisestä poikkeavalla ohjeella suklaamuffinseja. Tosin muokkasin ohjetta hieman, jokseenkin näin:

n. 300 g (3 kpl) punajuuria
400 g taloussuklaata
200 g voita
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
1 prk kermaviiliä

Raasta punajuuret. Sulata voi ja anna jäähtyä. Sulata suklaa ja anna jäähtyä.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Mittaa kuivat aineet kulhoon, sekoita ja lisää muna-sokerivaahtoon. Sekoita rasva, suklaasula, kermaviili sekä punajuuriraaste toisessa kulhossa ja lisää taikinaan. Sekoita varovasti. Annostele taikina vuokiin. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Näissä muffinseissa tuo punajuuri ei maistu lainkaan. Idea vaan sama kuin esimerkiksi porkkanakakussa, eli punajuuri kosteuttaa ja mehevöittää taikinan. Maku oli hmm... hyvin suklainen! Ihania <3


Juhannusta varten leivottiin myös pikkusuolaista. Mamma teki sämpylätaikinan (1,5 kertaisena), se kun on hirveen hyvä noissa taikinajutuissa. Minä tein täytteen, johon laitoin 400 g jauhelihaa, 2 sipulia, 2 porkkanaa raasteena, 1 tlk tomaattisosetta sekä maustoin suolalla ja yrteillä. Taikinalevyjen päälle levitettiin tölkillisestä punaista pestoa ja rasiallisesta aurinkokuivattutomaatti-tuorejuustoa tehty levite, jauhelihaseos sekä juustoraastetta. Muuten seurattiin kutakuinkin ohjetta. Näistäkin tuli aivan ihania! Mamman sämpylät on aina muutenkin niin kuohkeita, ja maukkaalla täytteellä ehostettuna näistä tuli vallan mainioita.

Molemmat leipomukset siirrettiin turvaan mamma-marketin pakastimeen. Näilläpä sitä sitten herkutellaan muutaman viikon päästä :)

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Raparperien aikaan

Punaisen saunamökin takana, pellon laidassa, siellä niitä kasvoi, pitkiä notkeita punaisia varsia ja suuren suuria vihreitä lehtiä. Ihanaa, rapeaa ja niin maukasta raparperiä. Kävin siis viikonloppuna kerjuureissulla naapuritilalla, kun omat raparperit ovat vielä niin pikkuisia taimia, ettei niistä vielä mihinkään ole. Mutta naapurillapa oli aivan valtavat puskat tuota alkukesän ihanuutta, josta minäkin sain oman osani. Kiitokset vaan Ison Tilan emännälle ja isännälle!


Mamman ohjeella tein ison kattilallisen mansikka-raparperi soppaa. Latasin kattilaan noin litran vettä, puolisen kiloa mansikkaa, viisi raparperin vartta paloiteltuina, noin 10 rkl sokeria, muutaman teelusikallisen vaniljasokeria ja keitin nopeasti pehmeiksi. Kiisselin suurukseen käytin noin 3 ruokalusikallista perunajauhoja. Ja makealta maistui! Kelpasi iltapalaksi niin isommille kuin pienemmillekin.


Yli jääneet raparperit käytin muffinsien leipomiseen. Tein ei-niin-valokuvauksellisia rapaprperi-valkosuklaakuppikakkuja. Hyviä olivat, vaikka jäivätkin ihan lättänöiksi. Nämä vietiinkin jo herkkusuilta turvaan mamman pakastimeen ja nostetaan juhannuksena kahvipöytään.


Viikonloppuna tehtiin muitakin löytöjä. Rouva O pesueineen tuli käymään meidän kulmilla sieniretkellä. Löydettiin mukava määrä korvasieniä, jotka vietiin jatkojalostettavaksi mamma-marketille. Päätettiin olla hankkimatta ruokamyrkytystä. Mutta asiantuntevissa käsissä noista saadaan vielä maukas ateria. Samaisella sienireissulla tavattiin myös meidän naapureita. Nähtiin alle sadan metrin päästä, kun hirvi-emä vasoineen jolkotteli tien poikki ja paineli koivikkoon. Enpä ole ennen nähnyt luonnossa hirveä näin läheltä!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kyllä pistää vihaks!


Aaargh, nyt on pakko avautua! Niin sitä vaan Kuopiossakin osataan. Kenelle perkeleen vatipäälle tulee edes mieleen polttaa siili elävältä?! Hei haloo. Aivan sairasta menoa! Kyllä ihmiset osaakin olla inhottavia.

Villi veikkaukseni on, että asialla on ollut äidin pienet kullannuput, nuo nykyajan kurittomat kakarat, vapaan kasvatuksen hedelmät. Jos ois mun kersoja, niin kyllä laulais koivuniemen herra, lähtis pois viikkorahat ja karkkipäivät, käytöstä poistuisivat tietokoneet, kännykät, pelit sun muut huvit, ja kotiarestissa istuttais koko kesä. Kesähuviksi järjestäisin työleirin.

Sytytän pienen siilin muistolle kynttilän. Raukka parka pikkuinen, joutui kärsimään idioottien takia. Ja nuo pirun vandaalit, saatanan sikiöt toivotan alimpaan helvettiin. Olen niin äkäinen!