Suursnautserin trimmaus: Mitä suurta vääryyttä!

Noin puolen vuoden välein suoritettava tuskaprojekti vedettiin taas viikonloppuna läpi. Suursnautserikerhon ohjeistuksen mukaan suursnautserin trimmaaminen kuulostaa ihan helpolta pikku jutulta. Vähän nypitään vanhaa karvaa ja loput hurautetaan koneella alas. Sitten saksitaan niks-naks ja valmista tulee. Helppoa kuin mikä. Voi kun oliskin!

Motivaatio
Meillä trimmausprojekti alkaa henkisellä valmistautumisella. Noin kuukauden-parin ajan jaksan katsella jatkuvasta imuroinnista huolimatta nurkkiin kerääntyviä koirankarvapalloja. Kun karva on irti, niin se on irti. Kotona ei ole paria tuntia pitempää karvatonta ajanjaksoa, ei ennen kuin turkki on otettu alas. Kun tulokseton siivoaminen käy ylitsepääsemättömäksi, on aika ryhtyä trimmauspuuhiin. Ja joku kokenut kasvattaja väitti minulle, ettei suursnautserista irtoa karvaa. Paskapuhetta!

Ongelmien minimointi
Kannattaa miettiä tarkkaan missä piskinsä trimmaa. Minä suosin mahdollisimman pieniä (sen vähemmän siivottavaa), mahdollisimman hyvin eristettyjä (rajataan sotkettava alue) ja mahdollisimman helposti puhdistettavia tiloa. Esimerkiksi kypyhuone on oiva paikka. Se on helppo pestä lattiasta kattoon trimmauksen päätteeksi. Kannattaa kiinnittää huomiota myös omaan vaatetukseensa. Koiran karvalla on sellainen hassu ominaisuus,  että se tunkeutuu vaatteen kuitujen väliin eikä se irtoa sieltä enää koskaan. Vaatteet tuntuvat päällä siltä, kuin joku olisi piilottanut niihin lukemattoman määrän huomaamattoman pieniä ja teräviä neuloja. Suosittelen heittämään trimmauksessa käytetyt vaatteet suosiolla roskiin. Kokemuksesta viisastuneena neuvon: Älä ainakaan missään tapauksessa heitä niitä pesukoneeseen muiden vaatteiden kanssa. Mikään vakuutus ei korvaa, jos kone ja pyykit ovat pilalla. Meillä Aadasta irtoaa trimmauksen aikana noin 10 litran sankollinen karvaa. On selvää, että tuosta määrästä litra jos toinenkin löytyy lopulta omista vaatteista.

Alkuvalmistelut
Suosittelen keräämään kaikki trimmausessa mahdollisesti tarvittavat välineet käden ulottuville. Näin vältytään levittämästä koirankarvapölyä ympäri kotia. Tavanomaisesti käytettävien välineiden lisäksi kannattaa huolehtia siitä, että saatavilla on riittävästi makeisia, savukkeita ja vastaavia rauhoittavia aineita. Yhteistyöhaluttoman elukan kanssa voi jossain vaiheessa olla huumorintaju hieman hukassa. Alkuvalmisteluihin kuuluu myös tarkistaa, että kotona on riittävästi allergialääkkeitä. Siltäkin varalta, vaikkei oikeasti olisikaan koiralle allerginen. Pöllyävä hilse ja karva tekevät kyllä tehtävänsä.

Toteutus
Meillä Aada inhoaa trimmaamista, eikä se epäile tuoda esille omaa mielipidettään asiasta. Jos ajatus voisi tappaa, minä olisin kuollut jo aikapäivää sitten. Olen toki kehitellyt trimmaamista helpottavia keinoja. Sanokoot ammattilaiset mitä tahansa, mutta suurin osa vanhasta karvasta irtoaa furminaattorilla suhteellisen vaivattomasti. Suosittelen sitä muutenkin kaikille karvaisille elukoille. Tämän jälkeen loppu peitinkarva onkin jo helpompi nyppiä pois. Sitten vaan loppu pohjavilla koneella alas ja johan tulee siistimpää. Periaattessa helppoa. Haastetta projektiin tuo se, että kaksi kättä tarvitaan trimmaamiseen ja kolmannen tarvitsisi rimpuilevan koiran paikaallaan pitämiseen. Aadan mielestä suurinta vääryyttä on se, että trimmatessa joutuu pysymään paikallaan. Mukavampi olisi hiipiä, ryömiä ja tehdä mitä erilaisempia väistöliikkeitä. Mainittakoon tässä välissä myös se, että tuo klippauskone on Aadan pahin painajainen. Aada on joskus käynyt varsinaisen "ammattilaisen" luona trimmattavana sillä seurauksella, että koira pelkää klippauskoneen ääntä kuollakseen. Koska koira tärisee jo pelkästään kuullessaan koneen surisevan äänen, niin on sanomattakin selvää, että tuolla koneella ajellaan vain välttämättömimmät eli juuri tuo pohjavilla ja polkuanturoiden välit. Kaikki loput eli pää, korvat, parta, jalat, häntä ja peräpeili siistitään saksilla. Mikä on hidasta. Hyvin, hyvin hidasta hommaa. Erityisen haastellista on parran ja kulmien muotoileminen edes suhteellisen symmetrisiksi, sillä tässä vaiheessa pää pyörii jatkuvasti.
Lopuksi koira pestään ihoa rauhoittavalla sampoolla. Aadan mielestä suihkussa käyminen on pienen koiran elämässä mitä suurinta vääryyttä.

Suursnautserikerhon ohjeessa ei mainita, kauanko koiran trimmaamiseen keskimäärin kuluu aikaa. Meillä se on kahdeksan tuntia, sisältäen yhden tunnin ruoka- ja tupakkataukoja sekä tunnin kylpyhuoneen pesemistä. Päälle tulee vielä pari tuntia kodin siivoamista, koska se kylpyhuoneen alueelle rajaamaan pyritty karvasotku on kuitenkin jossain unohtuneiden tavaroiden, savukkeiden etsimisen ja ruokataukojen välissä lennellyt ympäri koko kotia.

Jos tietäisin yhdenkin hyvän trimmaajan, niin näitä tee-se-itse tuskaprojekteja ei meillä enää toteutettaisi. Jos jollakulla on hyvä trimmaaja tiedossa, niin olisimme tästä tiedosta hyvin kiitollisia.