Viikonloppuna vierailimme serkumme tiluksilla maaseudulla. Nykyinen Emäntä pitää tilaa kolmannessa sukupolvessa ja on saanut ennen hieman ränsistyneen tilan uuteen kukoistukseen hyppysissään. Pihalla oli eläinten aitaukset ja koiratarhat sotilaallisen siistissä järjestyksessä. Kylläpä mummo olisi ylpeä jälkikasvustaan! Tilan Emäntä johtaa rautaisen lempeällä otteellaan 14 metsästyskoiran laumaansa ja paikallista hirviporukkaa. Suvussamme on tunnetusti vahvoja naisia.
Kuultiin, että tilalle oli saapunut lampaita ja ylämaan karjaa, joten pitihän niitä ihmeitä lähteä katsomaan. Virallisen selityksen mukaan vietiin Rouva O:n jälkikasvu tutustumaan maatilan eläimiin, mutta taidettiin me isommat olla vähintään yhtä innoisamme näkemästämme.
Aluksi lapset vähän pelkäsivät lampaita, mutta lyhyen tutustumisen jälkeen pieni väki kävi sen verran tuttavalliseksi, että oli lampaiden vuoro pelätä. Siellä ne nelistivät hippasta lampaat ja lapset peräkanaa. Joukkoon saatiin mukaan myös muutama mäyräkoira villiä viisikkoa paimentamaan.
Tavattiin myös herrat Muu ja Muu-Muu.
Aika harvoin minua on minkään eläimen kohtaaminen pelottanut, mutta kun aitauksessa oli vastassa kaksi ison ponin kokoista ja tuiman näköistä sonnia, niin hieman kyllä jännitti. Kaukaa katsottuna suloisen pörröiset elukat muuttuivat lähietäisyydeltä katsottuna suorastaan pelottaviksi. Kavereiden kintut olivat vahvat kuin tukit ja sarvetkin jykevää tekoa. En kyllä tohtinut käydä näitä sonneja halailemaan. Tyydyin sillittämään niitä kuonon päältä, turvallisen käden mitan päästä.
Kiitos mukavasta iltapäivästä maatilan ihmeiden parissa. Hyvin viihtyivät sekä aikuiset että lapset.
Hatarapää unohti oman kameransa kotiin, joten Pikku Liskolle kiitos kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti