Ampiaisten rökäletappio

Erimielisyydet aluejaoista kärjistyivät Seppätuvalla myöhään eilen illalla. Mellakoivat ampiaiset olivat aiheuttaneet turvallisuusriskin allergiselle Aadalle. Heitä oli kehotettu vetäytymään alueelta. Koska rauhanomaiset neuvotelut eivät tuottaneet tulosta, kiista kärjistyi sotatilaksi.

Asianmukaiset suojavarusteet

Tappioihin varautuminen

Kohde



Varustautuminen

Ensimmäinen hyökkäys tapahtui kemiallisin asein, mikä koitui ampiaisten pioneerijoukkojen kohtaloksi. Sitä seuraava joukkotuhoasein suoritettu isku oli lyhyt mutta tuhoisa. Nopean taistelun jälkeen paikalle kerääntyi pieni mielenosoittajien joukko. He kaikki saivat surmansa.

 

Kotipihan satoa

Meillä mustikka kypsyy hyvää vauhtia ja kotipiha on pian marjaa sinisenään. Minun on tietenkin tehnyt mieli mustikkapiirakkaa siitä asti, kun ensimmäiset marjat alkoivat kypsyä. Viikonlopun sadepäivänä oli joutilasta aikaa poimia piirakkamarjat ja ryhtyä leipomispuuhiin. Oli mukavaa kuunnella sateen ropinaa ja ukkosen jyrinää lämpimän viltin alla ja herkutella tuoreista marjoista tehdyllä mustikkapiirakalla.

 

 

Vaniljainen mustikkapiirakka

Piirakkapohja
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja/ohrakasta
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Täyte
1/2 l mustikoita
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

Vaniljapäällys
1 tlk kermaviiliä
1 kananmuna
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 pussi vaniljakastikejauhetta

Paras piirakkapohja syntyy mamman perinteisellä reseptillä. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää joukkoon kananmuna ja kuivat aineet. Painele piirakkapohja voideltuun vuokaan ja lisää päälle sokeroidut ja perunajauhotetut mustikat. Vatkaa kermaviilin joukkoon kananmuna, sokerit ja vaniljakastikejauhe. Levitä seos piirakan päälle. Paista piirakka 175 asteessa noin 25 minuuttia.

Suursnautserin trimmaus: Mitä suurta vääryyttä!

Noin puolen vuoden välein suoritettava tuskaprojekti vedettiin taas viikonloppuna läpi. Suursnautserikerhon ohjeistuksen mukaan suursnautserin trimmaaminen kuulostaa ihan helpolta pikku jutulta. Vähän nypitään vanhaa karvaa ja loput hurautetaan koneella alas. Sitten saksitaan niks-naks ja valmista tulee. Helppoa kuin mikä. Voi kun oliskin!

Motivaatio
Meillä trimmausprojekti alkaa henkisellä valmistautumisella. Noin kuukauden-parin ajan jaksan katsella jatkuvasta imuroinnista huolimatta nurkkiin kerääntyviä koirankarvapalloja. Kun karva on irti, niin se on irti. Kotona ei ole paria tuntia pitempää karvatonta ajanjaksoa, ei ennen kuin turkki on otettu alas. Kun tulokseton siivoaminen käy ylitsepääsemättömäksi, on aika ryhtyä trimmauspuuhiin. Ja joku kokenut kasvattaja väitti minulle, ettei suursnautserista irtoa karvaa. Paskapuhetta!

Ongelmien minimointi
Kannattaa miettiä tarkkaan missä piskinsä trimmaa. Minä suosin mahdollisimman pieniä (sen vähemmän siivottavaa), mahdollisimman hyvin eristettyjä (rajataan sotkettava alue) ja mahdollisimman helposti puhdistettavia tiloa. Esimerkiksi kypyhuone on oiva paikka. Se on helppo pestä lattiasta kattoon trimmauksen päätteeksi. Kannattaa kiinnittää huomiota myös omaan vaatetukseensa. Koiran karvalla on sellainen hassu ominaisuus,  että se tunkeutuu vaatteen kuitujen väliin eikä se irtoa sieltä enää koskaan. Vaatteet tuntuvat päällä siltä, kuin joku olisi piilottanut niihin lukemattoman määrän huomaamattoman pieniä ja teräviä neuloja. Suosittelen heittämään trimmauksessa käytetyt vaatteet suosiolla roskiin. Kokemuksesta viisastuneena neuvon: Älä ainakaan missään tapauksessa heitä niitä pesukoneeseen muiden vaatteiden kanssa. Mikään vakuutus ei korvaa, jos kone ja pyykit ovat pilalla. Meillä Aadasta irtoaa trimmauksen aikana noin 10 litran sankollinen karvaa. On selvää, että tuosta määrästä litra jos toinenkin löytyy lopulta omista vaatteista.

Alkuvalmistelut
Suosittelen keräämään kaikki trimmausessa mahdollisesti tarvittavat välineet käden ulottuville. Näin vältytään levittämästä koirankarvapölyä ympäri kotia. Tavanomaisesti käytettävien välineiden lisäksi kannattaa huolehtia siitä, että saatavilla on riittävästi makeisia, savukkeita ja vastaavia rauhoittavia aineita. Yhteistyöhaluttoman elukan kanssa voi jossain vaiheessa olla huumorintaju hieman hukassa. Alkuvalmisteluihin kuuluu myös tarkistaa, että kotona on riittävästi allergialääkkeitä. Siltäkin varalta, vaikkei oikeasti olisikaan koiralle allerginen. Pöllyävä hilse ja karva tekevät kyllä tehtävänsä.

Toteutus
Meillä Aada inhoaa trimmaamista, eikä se epäile tuoda esille omaa mielipidettään asiasta. Jos ajatus voisi tappaa, minä olisin kuollut jo aikapäivää sitten. Olen toki kehitellyt trimmaamista helpottavia keinoja. Sanokoot ammattilaiset mitä tahansa, mutta suurin osa vanhasta karvasta irtoaa furminaattorilla suhteellisen vaivattomasti. Suosittelen sitä muutenkin kaikille karvaisille elukoille. Tämän jälkeen loppu peitinkarva onkin jo helpompi nyppiä pois. Sitten vaan loppu pohjavilla koneella alas ja johan tulee siistimpää. Periaattessa helppoa. Haastetta projektiin tuo se, että kaksi kättä tarvitaan trimmaamiseen ja kolmannen tarvitsisi rimpuilevan koiran paikaallaan pitämiseen. Aadan mielestä suurinta vääryyttä on se, että trimmatessa joutuu pysymään paikallaan. Mukavampi olisi hiipiä, ryömiä ja tehdä mitä erilaisempia väistöliikkeitä. Mainittakoon tässä välissä myös se, että tuo klippauskone on Aadan pahin painajainen. Aada on joskus käynyt varsinaisen "ammattilaisen" luona trimmattavana sillä seurauksella, että koira pelkää klippauskoneen ääntä kuollakseen. Koska koira tärisee jo pelkästään kuullessaan koneen surisevan äänen, niin on sanomattakin selvää, että tuolla koneella ajellaan vain välttämättömimmät eli juuri tuo pohjavilla ja polkuanturoiden välit. Kaikki loput eli pää, korvat, parta, jalat, häntä ja peräpeili siistitään saksilla. Mikä on hidasta. Hyvin, hyvin hidasta hommaa. Erityisen haastellista on parran ja kulmien muotoileminen edes suhteellisen symmetrisiksi, sillä tässä vaiheessa pää pyörii jatkuvasti.
Lopuksi koira pestään ihoa rauhoittavalla sampoolla. Aadan mielestä suihkussa käyminen on pienen koiran elämässä mitä suurinta vääryyttä.

Suursnautserikerhon ohjeessa ei mainita, kauanko koiran trimmaamiseen keskimäärin kuluu aikaa. Meillä se on kahdeksan tuntia, sisältäen yhden tunnin ruoka- ja tupakkataukoja sekä tunnin kylpyhuoneen pesemistä. Päälle tulee vielä pari tuntia kodin siivoamista, koska se kylpyhuoneen alueelle rajaamaan pyritty karvasotku on kuitenkin jossain unohtuneiden tavaroiden, savukkeiden etsimisen ja ruokataukojen välissä lennellyt ympäri koko kotia.

Jos tietäisin yhdenkin hyvän trimmaajan, niin näitä tee-se-itse tuskaprojekteja ei meillä enää toteutettaisi. Jos jollakulla on hyvä trimmaaja tiedossa, niin olisimme tästä tiedosta hyvin kiitollisia.

Maatilamatkailua

 

Viikonloppuna vierailimme serkumme tiluksilla maaseudulla. Nykyinen Emäntä pitää tilaa kolmannessa sukupolvessa ja on saanut ennen hieman ränsistyneen tilan uuteen kukoistukseen hyppysissään. Pihalla oli eläinten aitaukset ja koiratarhat sotilaallisen siistissä järjestyksessä. Kylläpä mummo olisi ylpeä jälkikasvustaan! Tilan Emäntä johtaa rautaisen lempeällä otteellaan 14 metsästyskoiran laumaansa ja paikallista hirviporukkaa. Suvussamme on tunnetusti vahvoja naisia.

 

Kuultiin, että tilalle oli saapunut lampaita ja ylämaan karjaa, joten pitihän niitä ihmeitä lähteä katsomaan. Virallisen selityksen mukaan vietiin Rouva O:n jälkikasvu tutustumaan maatilan eläimiin, mutta taidettiin me isommat olla vähintään yhtä innoisamme näkemästämme.

 

 

 

 

 

 

Aluksi lapset vähän pelkäsivät lampaita, mutta lyhyen tutustumisen jälkeen pieni väki kävi sen verran tuttavalliseksi, että oli lampaiden vuoro pelätä. Siellä ne nelistivät hippasta lampaat ja lapset peräkanaa. Joukkoon saatiin mukaan myös muutama mäyräkoira villiä viisikkoa paimentamaan.

Tavattiin myös herrat Muu ja Muu-Muu.

 

 

Aika harvoin minua on minkään eläimen kohtaaminen pelottanut, mutta kun aitauksessa oli vastassa kaksi ison ponin kokoista ja tuiman näköistä sonnia, niin hieman kyllä jännitti. Kaukaa katsottuna suloisen pörröiset elukat muuttuivat lähietäisyydeltä katsottuna suorastaan pelottaviksi. Kavereiden kintut olivat vahvat kuin tukit ja sarvetkin jykevää tekoa. En kyllä tohtinut käydä näitä sonneja halailemaan. Tyydyin sillittämään niitä kuonon päältä, turvallisen käden mitan päästä.

 

Kiitos mukavasta iltapäivästä maatilan ihmeiden parissa. Hyvin viihtyivät sekä aikuiset että lapset.

Hatarapää unohti oman kameransa kotiin, joten Pikku Liskolle kiitos kuvista!