Sunnuntain herkutteluja

Viime viikko kuluikin taas työn merkeissä Tampereella. Tampere tarjosi makuelämyksiä, joita piti heti kokeilla kotonakin. Paikallisen vohvelikahvilan innoittamana pidettiin tyttöjen kanssa sunnuntaina vohvelikestit. Ja vähänkö oli hyvää! Lämpimiä vohveleita, mansikka- ja vadelmahilloa, jäätelöä ja suklaakastiketta, nam. Näitä pitää tehdä toistekin!

Käyttökokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella tuplavohvelirautaa. Helppoa ja vaivatonta, enkä onnistunut polttamaan yhtäkään lättyä pilalle. Rouva O:lle sokerinen kiitos raudan lainaamisesta.

Kiinan kärrit

Halvalla kun sai, niin pitihän ne käydä hakemassa kottikärryt halpakauppa Hongkongista. Viisas Nainen jo vähän epäilikin tätä ostopäätöstä, mutta ei käynyt tappelemaan tuulimyllyjä vastaan minun päätä kääntääkseen.

Kärryn osat olivat jo kaupasta haettaessa ihan likaiset. Ei ollut työrukkasia mukana, mutta onneks sattui päälle vaalea trenssi, johon sai mustat kätensä vahingossa pyyhkäistä. Kotona paketin muoveja avatessa vastaan pelmahti suloinen, kostean homeinen haju. Epäilemättä tavaran varastointiin oli panostettu. Kokoamisohjeita kyselin jo kaupassa, no eihän heillä sellaisia ollut. Ohjeiden sijasta paketista kuitenkin löytyi hiiren papanoita, oli vissiin noin niin kuin kaupanpäällisinä. Kaikki tarvittavat osat olivat kuin olivatkin paketissa mukana, joten laitoin kärryn aisat pulteilla paikoilleen. Siinä oli Kiinan poikien rikat soikeina kun muttereita kiristelin. Hei oikeesti, tälllä minihaballa! Kärryn rengas oli tietenkin tyhjä. Ison Talon Isäntä sen kuitenkin ystävällisesti täytti, ja antoi vielä mukaan muutaman oikean rikan akselin kiinnittämistä varten. Niin sain kärryt kasaan ja koeajolle.

No jopahan ovat melkoiset rimpulat! Kovin pitkää käyttöikää en näille kärryille lähtisi veikkaamaan, jospa nyt yhden kesän kestäisivät. On sen verran meltoo tuo metalli, että isomman kiven jos kyytiin kippaa, niin saattaa tulla pohjasta läpi. Hmm, mietitäänpä, mitä se ukki aikoinaan halvasta ja hyvästä totesi...?!

Äitienpäivän viettoa

Meillä vietettiin äitienpäivää tänä vuonna italialaisten makujen parissa. Buon appetito!

Per aperitivo eli alkupalaksi tein yksinkertaisen tomaatti-mozzarella-basilika salaatin, joiden seuraksi paahdoin ruisleipää. Yksinkertaista ja hyvää!

Per primo piatto eli ensimmäisellä kattauksella maisteltiin aurinkokuivatulla tomaatilla ja mozzarella-juustolla täytettyjä tortellineja, päälle ripsautettiin oliiviöljyä, mustapippuria ja reilusti hyvää parmesan-juustoa. Niin helppoa ja herkullista.

Per secondo piatto eli toiselle kattaukselle tein Marsala-kanaa ja paistoin tuoretta pinaattia. Marsala-kana menee yksinkertaisuudessaan näin: paistetaan kanafileepihvit ja kuullotetaan punasipuli, lisätään reilusti Marsala-viiniä ja annetaan hautua puolisen tuntia pienellä lämmöllä. Toisella pannulla lämmitetään hyvää oliiviöljyä ja paistetaan pinaatit nopeasti hieman pehmeiksi, lisätään ripaus mustapippuria ja nautitaan hyvällä ruokahalulla. Lasissa helmeili italialaista valkoista. Il Sole Garganella toimi läpi aterian.

Per dolci eli jälkiruokana herkuttelimme aivan ihanaa Mansikka-valkosuklaakakkua. Tämä jätettiin suosiolla pätevämpiin käsiin, meidän äiti kun on haka näissä kakku-jutuissakin. Kaikkien onneksi minä en ryhtynyt tuohon kakku-puuhaan, sillä silloin pöydässä olisi odottanut jonkin sortin Pisan torni. Myönnetään, minä en vaan yksinkertaisesti osaa tehdä kakkuja, paitsi kovia ja kaltevia kivikakkuja.

Vielä kerran, Hyvää Äitienpäivää meidän omalle rakkaalla Äidille sekä Rouva O:lle!

Lauantai-illan mojitot

Tänään oli leipomispäivä. Rakkaiden ystävien kööri tuli illalla kylään ja tekaisin pöytään perinteistä kinkkupiirakkaa, salaattia ja sokeritasapainon säilyttämiseksi pellillisen Kahden värin brownieita. Niistä tulikin aika hyviä, melkein yhtä ihania kuin Rouva O:n leipomat.

Ilta menikin herkutellessa, saunoessa ja kuulumisia vaihtaessa. Neiti E. toi Ameriikan tuliaisina Mojito-esanssia, kaapista löytyi sopivasti rommipullon pohjia ja kellarista kaivettiin lantringiksi vissyä. Siitä se ajatus sitten lähti...!

Kiitos tytöille hauskasta illasta!

Kaloritasapainon säilyttämiseksi herkuttelu jatkuu huomenna äitienpäivälounaan merkeissä...

Kivikossa kukkii

On tainnut puutarhakärpänen puraista pahemman kerran! Havujen istuttamisen jälkeen sormet ovat syyhynneet pihalle ja puutarhan laittoon. Kerkesin jo tilata nettikaupasta muutamia taimia. Niiden saapumista odotellessa keksin, että keskipihan kivikasahan kaipaa lisää jotain kukkasia. Marketin mainoksessa esiteltiin kivikkoperennoja. Pelkkä nimikin jo kuulostaa siltä, että eivät voi olla kauhean vaativia rehuja. Laitoin niitä nyt 6 kappaletta maahan, katsotaan moniko on enää syksyllä elossa.



Näiden perennojen lisäksi sain lahjan suloiselta kummitytöltäni. Pikku Likka oli käynyt (mummon avustuksella) ostamassa äidilleen äitienpäiväkukan, ja todennut että kummille myös. Pikkuihminen on luonteeltaan hyvin empaattinen. Niinpä sain jonkinlaisen mehikasvin, jonka istutin samaiseen kivikkoon. Toivotaan, että se kasvaa ja menestyy!

Istutuksia

Jokunen viikko sitten postilaatikosta kolahti markettien kaupallisia tiedotteita. Niissä esiteltiin värikkäitä kukkasia ja sitten noita erilaisia, kauniin vihreitä havuja. Kukapa voisi vastustaa ihania puutarhamainoksia? Siitä se ajatus sitten lähti!

Tuumailin, että meidän pihalle sopisi vallan mainiosti muutama ikivihreä havu. Niille oli oikeastaan paikkakin jo melkein valmiina, sillä tuo keskellä pihaa kasvava kivikasa kaipasi ehdottomasti jotain pientä piristystä. Vaikka olenkin kerännyt joitain aikaisempia hortonomikokemuksia, päätin kuitenkin kutsua paikalle asiantuntija-apua havuja istuttamaan. Meidän äiti on aika haka näissä jutuissa! Mamman ohjeilla homma sujui leikiten: minä kaivoin kuopat, istutin taimet ja lapioin mullat ja katteet päälle, äiti keskittyi työnjohdon rooliin.

Niinpä vaan saatiin muutama Tuivio pihaa koristamaan. Ahkeraa kastelua ja hellää huolenpitoa, sitä ne pikkuiset kaiketikin nyt vaativat. Katsotaan jaksavatko kasvaa isoiksi asti tämän hortonomin hoidossa.

Pihahommia

Nyt on puuhailtu muutama päivä pihahommien parissa. Ihanaa kun on kevät ja kesä tulossa! Olen rapsutellut pihaa ihan innoissani ja lehtikasojen alta alkaa paljastua hennosti vihertävä nurmi. Pihaan on kannettu koristekiviä ja lisää uusia suunnitelmia vaan kuhisee päässä. Kyllä saivat pajupuskatkin kyytiä, kun löysin oksasakset käteeni.

Joutsenet saapuivat naapurustoon reilu viikko sitten ja viimeisetkin jäät lähtivät järvestä 8.5. Ilmassa on selvästi kevään tuoksua ja mittari näyttää reilusti plus asteita. Pihalla kuuluu erilaisten lintujen kilpalaulantaa, taitaa olla kevätpuuhat menossa niilläkin.

Pihaa siivotessa Aada oli tietysti mukana suurena apuna ja tunki uteliaan kuononsa joka paikkaan. Ja kuinka ollakaan, pihalta löytyi aarteita. Aada rouskutteli ylpeänä jotain mädäntynyttä pulun koipea, mistä lie pusikosta sen löytänyt. Että tervetuloa vaan salmonella ja muut mukavuudet. Siinä tovi jos toinenkin neuvoteltiin, saako löytäjä pitää aarteensa vai luovutetaanko se emännälle. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että kyseinen ihanuus haudataan ikiajoiksi ja mahdollisimman syvälle lehtikasojen alle.

Kuvasin myös pihakiviä. Kivet on niin kauniita. Rivistössä seikkailee myös muutama ei-niin-laadukas Airamin Kivi-aurinkokennovalaisin. Ovat tuossa kivikossa oikein somia hämärän tullen, mutta en odota näiltä pitkää käyttöikää, sen verran heppoista tekoa tuntuvat olevan.

Hirveen hyvää

Lauantaina meille tuli vieraita kyläilemään, joten tekaisin pöytään mehevän hirvipaistin. Vaikka naapurustossa noita hirviä asusteleekin, niin ei, en käynyt julmasti lahtaamassa yhtään naapuriani. Tein metsästysreissun mammamarketin pakastimelle, mistä löytyikin oiva paistipalanen. Paistiin sovelsin vapaasti Maku lehden ohjetta sillä erotuksella, että laitoin lihat marinoitumaan punaviini-mausteseokseen jo perjantai-iltana. Lauantaina paistoin lihan nopeasti pinnastaan ruskeaksi, siirsin sen takaisin marinadiliemeen ja jätin paistin hautumaan uuniin 150 asteeseen noin 2 tunnin ajaksi. Tulipas mureata ja varsin herkullista evästä.

Paistin kaveriksi tein paistoliemestä ja smetanasta kastikkeen sekä timjamilla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita. Lasissa maistui pehmeä argentiinalainen Famiglia Bianchi Malbec, jota Alkosta asiantuntevasti riistan kaveriksi suositeltiin. Oli muuten loistava valinta!

Niin se vaan on, että hirven paikka on lautasella!

Jälkkärinä oli tarjolla vaniljajäätelöä, puolukkaa ja kinuskikastiketta. Tämä on yksi minun suosikeista, vallan ihanana yhdistelmä kylmää jäätelöä ja kuumaa marjasosetta, kirpeää puolukkaa ja makeaa kinuskia. Helppoa ja hyvää!

Ja niin sitä vaan suussa juhlittiin.

Ostoksilla eBay:ssä

Olen viimeaikoina tehnyt yllättäviä löytöjä netistä. Esitelläänpäs niistä yksi tässä.

Seppätuvalla tuoksuu kukkasilta! Tuoksuja on niin kovin hankala määritellä, mutta väittäisin tämän tuoksun muistuttavan violetteja ja valkoisia kukkasia, sellaisia hieman makeita mutta kuitenkin raikkaan tuoksuisia kukkasia.

Kävi kuin kävikin niin, että viime kesänä Irlannin reissulla hamstratut saippuavarastot alkoivat uhkaavasti lähennellä loppuaan. Netissä aikani salapoliisityötä ja suuretsintöjä tehtyäni pystyin vain toteamaan, ettei sitä yhtä tiettyä saippuaa saa Suomesta. Mitä suuren suurta vääryyttä! Pelastus löytyi muutaman linkin takaa, kun löysin tieni eBay:n mahtaville apajille. Ihanat saippuat löytyivät kuin löytyivätkin Englannista! Pohdiskelin, että kun kerran tuolta asti lähdetään saippuoita tilailemaan, niin tilataan sitten kerralla ihan kunnon setti. Niinpä samaan pakettiin laitettiin kaikkea muutakin ihanuutta.

Ja niin ne sitten eilen saapuivat, Ted Bakerin suihkusaippuat, vartalorasvat ja kuorintavoiteet. Niiden tuoksu on ihan huumaavan pökerryttävän ihana! Ystävällinen Royal Mail toimitti paketin kotiin alle viikossa.

Englannin sisarukset, tiedättekö miten hyvin teillä onkaan asiat siellä, kun Ted Bakerin vartalonhoitotuotteita saa suoraan lähimmästä Bootsista!

Vappuherkuttelut

Seppätuvan vappu sujui varsin rauhallisesti ruokailun ja saunomisen merkeissä. Häärättiin keittiössä Viisaan Naisen kanssa. Mitäpä siitä olisi voinut muuta syntyä kuin herkullisia tuotoksia.

Leivottiin mehevä kinkkupiirakka ja tehtiin sen kaveriksi ruokaisa salaatti. Kinkkupiirakka tehtiin valmiisen Sunnuntai-piirakkataikinaan (sillä on varsin hankala epäonnistua) ja täyte sovellettiin silmämääräisesti omasta päästä. Täytteeseen ladattiin n. 300 g kinkkua, pätkä purjoa, herkullista juustoa raasteena, purkillinen kermaa, tölkki kermaviiliä, muutama kananmuna ja mausteiksi suolaa, pippuria ja basilikaa. Salaattipedille laskettiin tomaattia ja kurkkua, niden kaveriksi keitettiin pari perunaa, sekaan feta-juustoa, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia. Koko komeuden kastikkeeksi lorautettiin valkoviinietikkaa, maustettiin suolalla ja pippurilla. Piirakasta tuli ihanan mehevä ja salaatista suussa sulavan maukas.

Vapun kunniaksi poksautettiin pullo espanjalaista kuohuvaa

Suolaisen päälle on aina saatava jotain makeaa. Niimpä lopuksi varmistettiin sokeritasapainon säilyvyys ja kasattiin jälkkäriksi reilut uunijäätelöannokset. Täytteeksi halusimme jotain kirpeää ja jotain makeaa. Kakkupohja kostutettiin kevyesti limen mehulla, päälle levitettiin lime curdia ja raastettiin limen kuorta, lisättiin reilusti vaniljajäätelöä ja kuorrutettiin kananmunanvalkuaisvaahdolla. Muutama minuutti uunissa ja valmista tuli. Vapun voisi tiivistää sanoihin "Party in my mouth", kuten Viisaalla Naisella on aina tapana sanoa.

Vappukeli oli vallan leppoisa ja ilmassa tuntui selviä kevään merkkejä. Tässäpä muutama otos kotipihalta.

Vappupäivää vietettiinkin reippaan ulkoilun, makkaran paiston ja hyvien retkieväiden parissa hulppeita Kallaveden maisemia ihastellessa. Oli vallan mukava päivä! Kiitokset makkaranpaistajalle!