maanantai 31. joulukuuta 2012


Uuden vuoden taian tein,
sen sylissäni ulos vein.
Tuulen mukana sinulle heitin,
pehmeillä toiveilla hellästi peitin,
ettei särkyisi taika
vaan tulisi onnen aika.


Hyvää Uutta Vuotta 2013!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012


Tapaninpäivänä...


Syömingit senkun jatkuu! Jouluaatto meni herkutellessa ja joulupäivä jatkui samoilla syömingeillä. Jos ihminen olisi yhtään järkevä, se lopettaisi mässäilyn joulupäivään. Mutta ollaanko meillä ennenkään mitenkään järkeviä oltu?! Tapaninpäivänä pöytään kannettiin tosin hieman kevyempää jälkiruokaa. Ja jos joku nyt alkoi odottamaan jotain makeaa dieettiversiota, niin joudun tuottamaan pettymyksen. Tarkoitan keveydellä nyt grammoja, kaloreita kun on ihan turha laskea enää tässä vaiheessa syöpöttelyä.


Jääkarpalopavlova
6 munanvalkuaista
hyppysellinen suolaa
2 dl erikoishienoa sokeria
2 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl valkoviinietikkaa
2 tl maizenaa

Täyte:
4 dl kuohukermaa
1 1/2 dl kinuskikastiketta
1 tl vaniljasokeria
5 dl karpaloita

Lisäksi
kinuskikastiketta

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää vaahtoon sokerit erissä vatkaten. Lisää lopuksi vaniljasokeri, valkoviinietikka ja maizena.
Levitä marenkinvaahto leivinpaperilla peitetylle pellille halkaisijaltaan noin 30 cm kokoiseksi levyksi. Painele levyn keskelle lusikalla syvennys täytettä varten.
Kypsennä marenkia 125-asteisessa uunissa puoli tuntia. Laske lämpö 100-asteeseen ja kypsennä edelleen 1,5 tuntia. Sammuta uuni ja anna pohjan jäähtyä uunin jälkilämmössä.
Täytä pavlova juuri ennen tarjoilua. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon kinuskikastike. Lisää kinuskikastiketta kermavaahtoon pikkuhiljaa, maun mukaan. Lusikoi kinuskikermavaahto kakun keskelle. Koristele pinta karpaloilla ja kinuskikastikeraidoilla.
Nauti hyvällä omalla tunnolla!

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu, juhlista makoisin

 


Perinteisesti meillä juhlitaan joulua mamma-marketin herkkupatojen ääressä. Perinteisten jouluruokien rinnalla tarjolla on tutumpia makuja, ajatuksena, että jokaiselle on jotain mieluista evästä. Periaatteena on pidetty, että ruoka on hyvää, eikä se lopu kesken. Eikä tuosta periaatteesta ole tingitty tänäkään jouluna. Pöydät todellakin notkuvat herkkujen yltäkylläisyydestä. Eikä suotta, sillä onhan kaiken kattavaa joulumenua suunniteltu jo marraskuun alusta lähtien. Pitkin joulukuuta on mamman keittiö ollut tulvillaan jouluisten tuoksujen sinfoniaa, kun isommat ja pienemmät tontut ovat avuliaasti olleet joulun herkkuja valmistamassa. Aattoiltana kokoonnuttiin koko perheen voimin ison pöydän ympärille, viettämään aikaa yhdessä ja nauttimaan noista lukuisista herkuista.


Joulumenu

Jouluinen alkumalja
2 cl kirkasta
2 cl karpalolikööriä
Schweppes russchian
jäitä
jäisiä karpaloita


Alkupalat
rosolli ja kermaviilikastike
vihreä salaatti
pastasalaatti
sienisalaatti
punajuurisalaatti
joululimppu
karjalanpiirakat a la Rouva O. & mamma
joulukalaa, kuten lohta, silliä, silakkaa
kinkkuleikkele

 


Pääruuat 
paahtopaisti a la Rouva O. ja piparjuurikastike
karjalanpaisti a la mamma
keitetyt perunat
imelletty perunalaatikko
porkkanalaatikko
lanttulaatikko
makaronilaatikko
lihapullat


Jälkiruoka
Suklaamousse
Kahvi/Tee


Omia suosikkejani ovat vuodesta toiseen olleet mamman loihtima, reilusti suolattu karjalanpaisti sekä imelletty perunalaatikko. Tämä on makupari vailla vertaa! Tämän joulun hittejä ovat olleet myös Rouva O:n valmistama paahtopaisti sekä karjalanpiirakat. Piirakat joutuivatkin niin tarkkaan makutestiin, että niistä oli syöty reilusti yli puolet, ennen kuin oli edes jouluaatto. Kriittinen tuomaristomme joutui maistelemaan piirakan jos toisenkin, kunnes totesimme niiden olevan yksinkertaisesti täydellisiä. Sellaisia ruiskuoreen tehtyjä, koostumukseltaan oikeanlaisia, puu-uunissa paistettuja ja kotitekoisen makuisia, aitoja ja oikeita karjalanpiirakoita. Aivan ihania.

Meidän perheessä joulu ei tule ilman suklaata. Suklaa, se on muutenkin vakava juttu. Eikä todellakaan mikään leikin asia. Siksipä jälkiruoka tehtiin suurella hartaudella ja hyvissä ajoin valmiiksi. Tässä ei ole kyse mistään kaakao-huijauksesta, vaan ihan aidosta tavarasta.

Täydellinen suklaamousse

200 g hyvää tummaa suklaata (kuten Fazer)
1/2 dl vahvaa kahvia
1 munankeltuainen
 2 dl kuohukermaa
1-1,5 rkl konjakkia

Paloittele suklaa ja laita se kattilaan yhdessä kahvin kanssa ja sulata miedolla lämmöllä.
Jäähdytä seos ja vatkaa sekaan keltuainen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele varovasti suklaaseokseen. Mausta konjakilla.
Jaa seos 4-6 annosmaljaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
Nauti seuraavana päivänä hyvässä seurassa ja vahvan kahvin kera.

Meillä joulun juhlinta keskittyy pitkälti ruokapöydän ympärille. Syödään hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Lapset eivät ole vielä sisäistäneet asian tärkeyttä, ne kun eivät olisi millään malttaneet odottaa ruokailun päättymistä. Joulupukki tuntui olevan tärkeämpi juttu! Ja kyllähän meillä tietysti pukkikin kävi kylässä, tuoden lahjoja kaikille kilteille lapsille.

.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Tontun joulutoive


Hipsuttelee pikkutonttu,
joulumieltä kuljettaa,
sytyttelee kynttilöitä,
tuoksuttelee pipareita,
piiloon pistää salaisuuden,
joulutähden ripustaa.

Toivoo pieni joulutonttu
lämpöä ja rakkautta,
mieliin sekä tekoihin,
hiljaisuutta pysähtyä,
kuulla joulu sydämin.

Näiden Satu Pusan sanoin toivotamme
Hyvää ja Rauhallista joulua!


Valkosuklaafudge

1,5 dl sokeria
30 g voita
ripaus suolaa
1 1/4 dl (1 tlk) maitotiivistettä
3 tlk vaniljasokeria
260 g valkosuklaata
100 g pistaasipähkinöitä

Kuori ja rouhi pähkinät. Rouhi valkosuklaa.
Pane sokeri, voi, suola, maitotiiviste ja vaniljasokeri suureen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi keskilämmöllä koko ajan puuhaarukalla sekoittaen. Vähennä lämpöä ja anna kiehua hiljaa 5 minuuttia koko ajan sekoittaen (palaa helposti pohjaan). Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon suklaarouhe ja sekoita kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Jos valkosuklaa juoksettuu, saa seoksesta tasaista lisäämällä tilkan maitoa. Sekoita joukkoon pähkinät ja kaada seos vuokaan.
Kauli jäähtyneestä fudge-massasta tasainen levy voipaperien välissä.
Anna olla jääkaapissa 2 tuntia tai kunnes seos on jähmettynyt.
Leikkaa levy pieniksi neliöiksi.
Säilyy jääkaapissa noin viikon.


torstai 6. joulukuuta 2012

Tunnelmia tuvasta


Tupa-keittiö ei ole järin suuri, pinta-alaltaan vain noin 24 neliötä. Tarkan mittailun,suunnittelun ja järjestelyn tuloksena siitä on kuitenkin syntynyt varsin toimiva kokonaisuus. Pienestä pintaremontista olikin juttua aiemmassa postauksessa. Tila on jaettu neljään toiminnalliseen kokonaisuuteen:


Ensimmäisessä nurkassa on ruokailutila, missä pöytä ja tuolit on koottu isolla matolla yhdeksi ryhmäksi. Isoista ikkunoista on näkymä kahteen suuntaan, järvelle ja metsään.
Pöytävalaisin on löytö eräältä ullakolta.
Lampun jalka on maalattu askartelumaalilla ja varjostin ostettu Prisman alesta.
Kehystetty juliste on tilattu netistä.

Tuvassakin asiat säilyvät järjestyksessä omilla paikoillaan.
Aadan eväät on jemmattu vanhaan maitotonkkaan. Lehtikori Amanda B.stä.



Toisessa nurkassa sohva rajaa oleskelutilan omaksi alueekseen.

 
Sohva kutsuu syliinsä löhöilemään ja loikoilemaan telkkarin ääreen.
Torkkupeitto on oikeasti vanha täkki, vanhempieni häälahja 70-luvulta. Sen raikas turkoosi sävy sopii uudempien tyynyjen seuraan.


Pehmeät valot ja kynttilät luovat tupaan tunnelmaa.
Paperiset valaisimet ovat vanhaa Ikean mallistoa. Ostin ne pois uusien tieltä neiti Sisustajalta.


Kolmanteen nurkkaan sijoittuu L-mallinen keittiönurkkaus.
Ikkunan alle on saatu lisää säilytystilaa vahoista, päällekäin nostetuista hyllyköistä ja säilytyslaatikoista.


Esillä olevat säilytsratkaisut saavat olla mielellään kauniita. 
Tuikuille on oma rasiansa jääkaapin päällä, osa sopii vanhaan kahvipannuun. 
Tiskiaine piiloutuu Cult designin saippua-annostelijaan, konetiskiaine lasipurkkiin.
Minikokoinen tiskikone on piilotettu allaskaappiin.



Keittiön tasolla on tilaa emalisille Amanda B:n säilytyslaatikoille.
Suklaat, keksit ja muut pienet herkut ovat niissä (liiankin helposti) käden ulottuvilla.
Kahvi- ja teepurkit ovat löytö Tukholmasta.


Neljännessä nurkassa lämmittää takka. Sen vieressä ovat kirjahylly ja nojatuoli rentoutumishetkiä varten.


Astiakaappi on ostettu käytettynä ja maalattu keitiön tuolien ja pöydän kanssa yhteensopivaksi.
Hyllyn päällä oleva vanerilatikko on löytö eräältä ullakolta.
Aadan tassupöytä on tehty mittojen mukaan. Pikkukoiran ruokailu on sijoitettu lämpimään nurkkaan.
Sinkkiset säilytyspurkit kätkevät sisäänsä paljon pikkutavaraa.



keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Uusi naapurini

Hei, ettepä arvaa kenet näin eilen illalla, kun kiiruhdin jumpasta kotiin! Keskellä mökkitietä, ihan siinä meidän kulmilla, kökötti pieni pullea majava. Illalla oli niin pimeää ja vauhtiakin pikkasen, niin ensiksi katsoin, että onpas lihava kissa. Hetken asiaa kummasteltuani tajusin, että eihän se otus ole kissaa nähnytkään! Näin hyvin minä tunnen nämä luontokappaleet. Ihan piti soittaa Viisaan Naisen miehelle ja kysyä, että kuka se uusi naapurini on. Otuksen tuntomerkit kuvailtuani tulimme siihen tulokseen, että majavahan se! Siinä se sitten istua kökötti aikansa keskellä tietä ja lähti sitten lyllertämään tietä pitkin mökkiä kohti. Matkallaan aina välillä vilkaisi taakseen, kuin varmistaakseen, että seuraan perässä. Ja seurasinhan minä, ajelin hyvin hissukseen sen perässä reilu sata metriä ja hymyilin sen menolle. Sitten otti ja lyllersi ojan pohjalle, eikä siitä sitten näkynyt enää vilaustakaan. Kovin oli suloinen otus. I'm in love!!! Harmi vaan, että en ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Olin niin innosta piukeena, että tajusin vasta jälkikäteen, että kohtaamisemme olisi pitänyt ikuistaa digitaaliseen muotoon. Hmm, jäin miettimään, että voiskohan sen jollakin konstilla houkutella meidän rantaan asumaan? Hyviä ideoita otetaan vastaan!


Jumppa on muuten kauheen hyvä paikka sosialisoida. Siellä kuulee pikkukylän tuoreimmat juorut ja saa vahvistuksen kuulopuheille. Koska kyllä kylän naiset tietävät! Niin kuin esimerkiksi sen, että kylällä on liikkunut karhu sekä tehty havaintoja pannallisesta sudesta. No hei haloo, tekisikö kukaan havaintoja pannattomasta sudesta, eikös niillä ole tapana "kadota maisemista"?

Eräs tuttavani ihmeteli, että eikö minua pelota asua metsän keskellä, naapureinani hirviä, karhu ja susi. Tarkastellaanpa asiaa tilastojen valossa: Kuinka paljon todennäköisempää on tulla ryöstetyksi ja raiskatuksi kaupungin keskustassa kuin joutua karhun tai suden raatelemaksi lenkkipolulla? Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa on vuoden 2012 toiseen vuosineljännekseen mennessä ollut raiskausrikoksia 519 kpl ja ryöstöjä 1256 kpl. Sen sijaa, viimeisen sadan vuoden aikana karhu on tiettäväsi suurmannut Suomessa vain yhden (1) ihmisen. Lisäksi tiedetään, että karhu on purrut yhtä (1) ihmistä vuonna 2006, karhun päällekarkaustapauksia tiedetään vuodelta 2007 kolme (3) kappaletta, ja että karhu on purrut yhtä (1) ihmistä vuonna 2009. Pahamainen susi puolestaan on kuolettavasti hyökännyt Suomessa ihmisen kimppuun viimeksi 1800-luvun loppupuolella. Todennäköisyyslaskennan valossa koen olevani paremmassa turvassa kotikulmien lenkkipoluilla kuin minkä tahansa suomalaisen kaupungin kaduilla.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Mietteitä makuuhuoneesta



 

Makuuhuoneen sänky-säilytyskalusteen on rakentanut eräs näppärä kirvesmies. Runkona on puukehikko, pohjana puurimat ja etuseinä on tehty kaapin ovista. Halusin etuseinästä mahdollisimman yksinkertaisen ja eleettömän, joten vetimet jätettiin kokonaan pois. Kalusteen korkeus on noin 80 cm, leveys 127 cm ja seinän pituus 270 cm, joten sängyn alle jää hulppeat vajaa 3 kuutiota säilytystilaa. Sänyn toiseen päätyyn jää tilaa vielä valaisimelle ja hyllykölle. Idea sänky-säilytyskalusteeseen syntyi silkasta säilytystilan puutteesta. Koska makuuhuoneessa on neliöitä vain noin 14, oli otettava kuutiot käyttöön. Mieleen juolahti ikivanha Innon jakso, missä rakennettiin vastaava säilytyskaluste pikkuruisen yksiön pelastukseksi.

Kuvissa näkyvät hyllyt ovat Ikean mallistoa, jotka on maalattu valkoisella kalustemaalilla.
Hyllykkö on koottu vanhasta hyllystä ja liimapuulevyistä, jotka on käsitelty valkoisella petsilakalla.
Tauluina toimii kehystetyt julisteet. Kehykset on maalattu hopeisella koristemaalilla.


Valaisin on on löytö vanhalta ullakolta. Valaisimen jalka on maalattu hopeisella spray-maalilla ja
varjostimen olen päällystänyt mustalla puuvilla-kankaalla, jonka reunaan kiinnitin koristehelmiä.
Hyllyyn olen kerännyt muutakin kaunista, mustaa ja hopeista.

 

Idea makuuhuoneen mustavalkoiseen teemaan on lähtöisin Avotakasta. Avotakan maaliskuun numerossa 3/2011 kiinnitin erityisesti huomiota katosta riippuvaan valaisimeen ja ajattelin heti, että "Pakko Saada"!Tiedättekö sen tunteen, kun johonkin tavaraan tulee aivan kohtuuton himo? Se koukuttava ajatus ei jätä rauhaan, ei sitten niin mitenkään, ennen kuin sen himoitsemansa sisustusrojun on saanut itselleen. Näin kävi nytkin. Meidän makkarin valaisin on erään taitavan ja pitkäpinnaisen hitsarin taidonnäyte. Pitkällisen houkuttelun ja suostuttelun jälkeen sain hitsarin askartelemaan meille lehtikuvan mukaisen valaisimen. Olen siitä vieläkin onnellinen!


Makkarissa säilytyskalusteina toimii kaksi vanhaa lipastoa, jotka olen kunnostanut. Alunperin aivan eriväriset lipastot toimivat nyt parina. Lukuisat vanhat maalikerrokset poistin maalinpoistoaineella ja maalasin lipastot  uudelleen Tikkurilan Helmi kalustemaalilla, sävyllä 4730.
Englannin sisarukset: Tunnistatteko pienemmän lipaston?



Finlaysonin 20- ja 30-lukujen lehtimainokset löytyivät Turusta, käsityöläismuseon kaupasta.


Makkarissa sänkyä vastapäätä olevalla seinällä on pieni työpiste. Säilytystilaa olen rakentanut hyllyistä ja laatikoista. Työpöytä onkin omaa käsialaa. Purin vanhasta lastulevyisestä työpöydästä kulahtaneen kansilevyn pois ja maalasin laatikoston ja kaapin tartuntapohjamaalilla ja samalla kalustemaalilla kuin makuuhuoneen lipastotkin. Uusi kansilevy tehtiin ulkokäytössä olleesta vanhasta pirtin pöydästä. Vanhan pöydän pinta oli jo harmaantunut kauniisti sateessa, joten hioin pinnan vain kevyesti ja lakkasin sen kalustelakalla. Oikea harmaan sävy, 5087 "Poro" löytyi Tikkurilan ulkovärikartasta. Vasemmalla sivulla oleva lisäkaappi kuuluu mökin keittiön varustukseen, mutta koska se ei mahdu luontevasti keittiöön, niin siirsin sen makkariin.


Motoristihenkeä à la ukki ja mummo.
Keräsin joukon eripari kehyksiä yhteen ja maalasin ne yhtenäisiksi hopeisella koristemaalilla.


Sokerina pohjalla on vanha, ilmeisesti talonpoikaiskaappi. Nyt pitää sanoa, että jos joskus olen tehnyt hyvät kaupat, niin tätä kaappia ostaessani. Jos minun pitäisi valita yksi sisutusaarre, niin se olisi kyllä tämä kaappi. Kaappi on vankkaa tekoa, täyspuuta, ja imee sisäänsä aivan uskomattoman määrän kenkiä, vaatteita, laukkuja sun muuta tarpeellista. Kaapin vieressä on vaatetelineenkin virkaa toimittavat sisustustikkaat, jotka ovat isän käsialaa. Niiden tekeminen ei ollut vaikeaa, mutta tekemiseen ryhtyminen vaati siitäkin edestä suostuttelua. Nikkarin mielestä kun vanhat ja lahot heinäseipäät ei ole mitään koristemateriaalia, eikähän niistä rakennetuilla tikkailla voi edes kiivetä minnekään.
Onko joku joskus edes yrittänyt ymmärtää miesten logiikkaa?