Pääsiäislammasta Vol. 1

Pääsiäissunnuntain menulla oli tarjolla lampaan sisäfileetä, yrttiperunoita ja rakuuna-porkkanoita. Lasissa helmeili lampaankin kaveriksi soveltuva, erittäin täyteläinen punaviini, Famiglia Bianchi Malbec.

Tein lihalle marinadin punaviinistä, jonka maustoin punasipulilla, suolalla, mustapippurilla, timjamilla, rosmariinilla ja tilkalla lihafondia. Lidlin lampaat saivat marinoitua kaikessa rauhassa noin vuorokauden ajan. Kypsennysvaiheessa paistoin lihojen pinnan pannulla nopeasti ruskeaksi ja laitoin lihat hautumaan marinadiliemessään uuniin 150 asteeseen noin parin tunnin ajaksi. Lihojen kypsymisen aikana paistoin uunin alatasolla suolalla, timjamilla ja rosmariinilla maustetut perunalohkot. Hellalla porisi lihojen marinadiliemestä keitetty kastike. Marinadiliemi oli itsessään melko suolaista, joten laimensin sitä vedellä ja toin makuun pyöreyttä tilkalla mustaherukkamehutiivistettä ja ripauksella sokeria. Lopuksi keitin pikkuporkkanat kypsiksi ja maustoin ne hyppysellisellä rakuunaa. Ja kas, taas oli helposti herkullinen ateria valmis.

Yleisön pyynnöstä jälkiruokatoiveena oli "jotain hyvää" ja "tuhdisti suklaista". Tuumailin, että kuvaus kuulostaa aivan niin kuin suklaamousselta!

Täydellinen suklaamousse

200 g hyvää tummaa suklaata (kuten Fazer)
1/2 dl vahvaa kahvia
1 munankeltuainen
 2 dl kuohukermaa
1-1,5 rkl konjakkia

Paloittele suklaa ja laita se kattilaan yhdessä kahvin kanssa ja sulata miedolla lämmöllä.
Jäähdytä seos ja vatkaa sekaan keltuainen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele varovasti suklaaseokseen. Mausta konjakilla.
Jaa seos 4-6 annosmaljaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
Nauti seuraavana päivänä hyvässä seurassa ja vahvan kahvin kera.

Pääsiäisen viettoa

Seppätupa toivottaa suklaista pääsiäistä!

 

Pitkänä perjantaina käytiin kuluttamassa kaloreita Maarianrinteillä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja keväinen keli oli mitä mahtavin! Porukkaa oli saapunut paikalle ihan runsain mitoin, mutta hissit vetivät sujuvasti ilman sen suurempia jonotteluja. Rinteiden korkeimmalta huipulta avautui mahtavat Pohjois-Savon vaaramaisemat. Keskuksen tunnelma oli mukavan leppoisa ja kaikki kahdeksan rinnettä olivat aivan loistavassa kunnossa. Kahvilan tarjontakin näytti varsin hyvältä, mutta grillikota veti puoleensa. Paistettiin makkaraa ja nautittiin omia eväitä, kuten erittäin asiantuntevasti rakennettuja sämpylöitä ja kuumaa kaakaota ihanassa auringon paisteessa. Vietettiin oikein hauska päivä rinteessä!

Illalla nautittiin Seppätuvan saunan leppoisista löylyistä ja herkuteltiin ei-niin-kevyellä kanasalaatilla.

Tämän ruokaisan kanasalaatin kokosin nopeasti saalaatista, kirsikkatomaateista ja kurkusta, jotka maustoin suolalla, mustapippurilla, tilkalla hyvää oliiviöljyä ja ripauksella balsamiviinietikkaa. Päälle paistoin hunajamarinoituja broilerin suikaleita, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja tilkalla valkoviinietikkaa. Toisella kuumalla pannulla paistoin nopeasti vuohenjuustoa pinnaltaan rapeaksi ja lopuksi ripottelin salaatin päälle cashew-pähkinöitä. Niin helppoa ja niin hyvää! Kevään kunniaksi siemailtiin hieman Pimm´siä.

Naistenpäivävä

Toivotan hyvää naistenpäivää kaikille tuntemilleni ihanille, fiksuille ja filmaattisille naisille!

Sain tänään sähköpostiini ilmoituksen siitä, kuinka viisaat insinöörit ovat taas ratkaisseet yhden suuren arvoituksen mallintamisen keinoin. Tiedoksenne esitys helpottamaan naisen ajattelun ymmärtämistä. Loogista, eikö totta?!

Soisalon Hiihto

Ei tiedolla, ei taidolla, eikä edes mahtavalla tuurilla, vaan ihan silkalla sisulla. Näin kuului tämän päivän motto, kun tiimi TaKoVa osallistui Soisalon Hiihtoon. Joukkue sivakoi 25 km matkan kolmessa ja puolessa tunnissa, letkeästi edeten. Jotkut ihan hulluimmat olivat vetäneet täydet 65 km samaan aikaan!

Joukkue tarttui härkää sarvista. Aamulla startattiin aurinkoisessa, 19 asteen pakkaskelissä. Osa lähti matkaan uusilla, osa lainatuilla varusteilla. Joku ajattelevampi henkilö olisi saattanut käydä testaamassa varusteita jo etukäteen ennen varsinaista hiihtopäivää, mutta selviäähän se varusteiden toimimattomuus toki siellä matkallakin. Tiimimme sivakoi kunnialla maaliin asti, vaikka pitoja ei tuntunut olevan kenelläkään. Suurimman koitoksen kohtasi Neiti E, jonka pitopohjasukset eivät viehättyneet pakkaskelistä. Nimestään huolimatta pitopohjat eivät pitäneet, eikä ne kyllä luistaneetkaan. Joukkueen saldoon voidaan lisätä myös pari tuhatta kulunutta kaloria per nenä, viisi varvasta verillä, muutama mustelma, kadonneet korvaläpät sekä yksi hajonnut kamera. 

Olipa meillä mukava hiihtopäivä!

 

Hyvä sinä, hyvä me! Hyvä meidän joukkue!

Ja mikä mukavinta, jokainen hiihtäjä sai mitalin. Myös ne viimeisenä joukkueena maaliin suksineet :)