Kaunotar ja kulkuri

Viikonloppuna saapui tuvan nurkkaan uusi Kaunotar. Tai eihän se mikään uusi enää ole, luultavasti joskus 50-luvulla päivän valon nähnyt nojatuoli. Tämä on kulkeutunut ilmeisesti jostain mummolan nurkkien kautta neiti Sisustajalle. Siellä minä Kaunottaren ensi kertaa tapasin, ja se oli muuten rakkautta ensi silmäyksellä! Tuoli päätyi meille viime kesänä, kun Neiti Sisustaja halusi uuden tuolin vanhan tilalle. Suunnittelin tuolin verhoilemista, pyörittelin kankaita käsissäni ja totesin, että jossain kohtaa ei omat taidot enää riitä. Nuo Eurokankaan verhoilukankaat ei ole niin edullista sorttia, että niistä viitsisi harjoituskappaleita saksia. Ystävällinen rouva Hoviompelija pelasti minut pinteestä ja lupautui verhoilemaan tuolin. Niin se vaan on, että ammatti-ihmisen taitavissa käsissä vanhasta nojatuolista tuli kuin uusi! Iso kiitos avusta.

Siinäpä sitä passaa viettää talvi-iltoja takkatulen lämmössä, glögimuki toisessa ja hyvä kirja toisessa kädessä. Luulen, että tulen viihtymään tuolin sylissä.