Tampereen tuliaisia

Tällä(kin) kertaa Tampereen reissulta tarttui mukaan ihania ostoksia. Kangasalan kirpputorilta löytyi mm. kunnostettava pinnatuoli, jollaista olen etsinyt keittiön pöydän äärelle, sekä kuvan sokerileikkuri (mitä tarpeellisin työkalu näin nykypäivänä...?!). Sokerileikuri saakin uuden elämän eteisessä säilytyslaatikkona. Sen tumma, kulunut puupinta sopii täydellisesti yhteen eteisen tuolin kanssa.

Löysin Tampereeltakin pyhiinvaelluskohteen, Koskilinnan kahvikaupan. Pienessä puodissa on hämmästyttävän laaja valikoima kaikenlaista herkullista ja ihanan huumaava kahvin tuoksu tulvii kadulle saakka. Tästä viihtyisästä puodista tarttui tällä kertaa mukaan varsin perinteinen kahvisekoitus, hyvää oli.

Saunaillan viettoa

Vietettiin tuossa viikonlopun aloittajaisia saunaillan merkeissä. Pöytään halusin jotain helppoa ja nopeaa, jotain mikä maistuu sekä aikuisille että lapsille. Pizza ja salaatit, siinäpä perjantai-illan menu.

Pizzan täytteenä oli  perus bolognese-kastike. Olen kehitellyt tämän reseptin suutuntumalla, ja todennut, että porkkana mehevöittää kivasti kastikkeen makua. Käytän tätä samaa ohjetta myös pastakastikkeena, jolloin lisään vain tomaattimurskan määrää. Tällä ohjeella tulee reilu kattilallinen pastakastiketta tai täyte 3 isolle pizzalle.

Bolognese-kastike

400 g jauhelihaa

2 sipulia

2-3 porkkanaa raasteena

1 (tai 2) tlk (à 400 g) tomaattimurskaa

100 g tomaattipyrettä

n. 4 rkl sokeria

2 lihaliemikuutiota

mustapippuria

ripaus chiliä

basilikaa

oreganoa

timjamia

rakuunaa

rosmariinia

Työohjeet ovat varsin yksinkertaiset: Paistetaan jauheliha ja sipuli, lisätään porkkanaraaste, tomaattimurska ja -pyre sekä sokeri pyöristämään tomaatin makua. Lisätään loput mausteet. Yrttejä tykkään käyttää reilusti, useita erilaisia ja reiluja määriä, että kastikkeeseen tulee makua. Kastikkeen annetaan hautua pienellä virralla noin puolisen tuntia ja nautitaan hyvällä ruokahalulla.

Ai niin, kerrankin sain kukkia! Kylläpäs oli mukavaa, kun naapurin pieni mies ojensi itse keräämänsä kukkakimpun, ihan minua hymyilytti. On se hyvä, että äitinsä opettaa oikeille tavoille jo pienestä pitäen : )

Innova tuli tupaan

Eilen se sitten saapui! Tuo kauan kaivattu, hartaasti toivottu ja suuresti odotettu ilmalämpöpumppu. Teknisiltä tiedoiltaan Innova H-121NI, tämän syksyn uutuus. Voi autuas mikä lämpö valtasi tuvan. Siellä se nyt suhnuttelee keittiön nurkassa ja työntää + 30 asteista ilmaa, tuo vilukissan paras kaveri. Olen onnellinen!

Näihin kuviin liittyen voisinkin kertoa tarinaa keittiön pikaremontista. Keittiössä oli alunperin kellastuneet mäntypuiset kaapinovet, jotka maalattiin Maston Clou petsilakalla, sävy valkoinen. Tuota tuotetta taisin hehkuttaa täällä jo aiemmin. Kaapinovet eivät todellakaan olleet mikään ilo silmälle, noh miltäpä nyt kellastunut mänty näyttää. Kolme kerrosta petsilakkaa teki niistä kuin uudet. Viisaan Naisen kanssa saatiin aikaan tasainen pinta ja sävy. Ovet päivitettiin ruotsalaisen tavarataivaan vetimillä. Samoin vanha Siemensin hella päivitettiin uusilla vetimillä. Ikivanhat Iskun tv-tasot, tuossa hellan vasemmalla puolella, maalattiin samaisella petsilakalla, nostettiin päällekäin ja niistä muodostaui varsin näppärä säilytyskaluste. Kaappien päällä keikkuvat säilytyskorit ovat nekin vanhaa Iskun mallistoa. Kaapin päällä keikkuvat punoskorit olivat päässeet aikojen saatossa nekin kellastumaan, joten valkaisin ne muutamalla kerroksella ohennettua petsilakkaa. Ovat nyt saman sävyiset keittiön kaappien kanssa. Työtasot hankittiin tavarataivaasta nekin ja näppärä kirvesmies asensi ne paikoilleen.Välitilan laatoitus on Rouva O:n remontin ylijäämää. Kiitosta vaan lahjoituksesta! Tuvan helmi, katossa keikkuva vaijerivalaisin on Bauhausin mallistoa. Kiitos Bauhaus hyvästä palvelusta ja ihanasta valaisimesta.

Syksyn säilöntäkokeiluja

Meillä kasvaa kotipihassa muutama pieni pihlaja. Olen jo monena syksynä halunnut kokeilla pihlajanmarjahillon tekemistä, joten nyt kävin tuumasta toimeen. Toinen kokeiltavien listalla keikkuja on ollut säilötyt vihreät tomaatit, joita kokeilin niitäkin. Uusia jänniä makuja päästään testailemaan muutaman viikon päästä kun hillot ovat saaneet tekeytyä purkeissaan. Raportoin makuja tänne myöhemmin. Tässäpä helpot Hesarin reseptit, joita muuntelin vähän oman maun maukaisiksi:

Pihlajanmarjahillo

0,5 kg pihlajanmarjoja

0,25 dl vettä

0,25 kg hillosokeria

1-2 rkl vaniljasokeria 

0,5 dl konjakkia

(10 rkl tomusokeria)

Laita marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes marjoista alkaa muodostua vesihöyryä.

Sekoita joukkoon hillosokeri ja keitä marjoja hiljalleen koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja mausta hillo vaniljasokerilla ja konjakilla. Tarkista maku. Tarvittaessa lisää sokeria. Itse lapoin tähän puolen kilon marjamäärään kevyesti noin 10 ruokalusikallista tomusokeria. (Taidan tykätä makeasta.)

Laita hillo kuumennettuihin tölkkeihin ja sulje huolellisesti.

Hillotut vihreät tomaatit

1 kg vihreitä tomaatteja

10 kpl pieniä sipuleja

1 l vettä

1 rkl merisuolaa

Mausteliemi:

4 dl vettä

2 1/2 dl väkiviinaetikkaa
4 dl sokeria
3 tl neilikkaa
3 tl kanelia
2 tl chiliä
1 tl valkopippuria
1 rkl valkosipulirouhetta
1 rkl sinapinsiemeniä

Pistele tomaatit haarukalla joka puolelta. Keitä tomaatteja 10 minuuttia.

Mittaa toiseen kattilaan mausteliemen vesi, etikka, sokeri ja mausteet. Kiehauta lientä sekoitellen, kunnes sokeri liukenee.

Lisää tomaatit mausteliemeen ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes tomaatit muuttuvat vaalean vihreiksi, lähes läpikuultaviksi. Varo, etteivät pehmenneet tomaatit hajoa. Lado tomaatit hyvin pestyihin, kuumennettuihin tölkkeihin. Kaada päälle kuuma mausteliemi ja sulje tölkit heti. Siirrä kylmään.

Tomaatit ovat valmiita noin viikon kuluttua.

Kesämuistoja Turusta

Tämä postaus on odottanut lähettämistä jo jonkin aikaa. Loppukesästä käytiin tuon pienemmän Pikku Liskon kanssa viikonloppureissulla Turussa. Vietettiin muutama rento päivä hyvän ruuan ja turhamaisen tarpeellisten ostosten parissa. Turun keskusta oli ilahduttava! Löysimme paljon ihania vaate- ja kenkäkauppoja, jotka sijaitsivat näppärästi toisiaan lähekkäin. Tehokasta shoppailua! Toki piti käydä tutustumassa myös jokilaivojen tarjontaan. Laivaravintola Cindyn salonki ilahdutti makuhermoja suussa sulavilla pihveillään, maukkaalla saaristolaisleivällä ja ihanilla jälkiruuillaan. Sen sijaan Aussie Barin keittiö tyrmäsi kauheudellaan makuhermoja järkyttäen. Voi jestas mitä rasva-p...kaa sitä ruokana myydäänkään! Suosittelen kiertämään kaukaa, ellei sitten aio pitäytyä ihan nestemäisissä annoksissa.

Ostosten lomassa otettiin muutama historian tunti ja käytiin tutustumassa Luostarinmäen käsityöläismuseoon sekä Turun linnaan. Tuo käsityöläismuseo oli aivan ihastuttava paikka! Oma oppaamme kertoi värikkäästi alueen historiasta ja tempaisi tarinoillaan nuutuneimmankin tallaajan mukaansa. Ja mikä parasta, taloissa oli esillä niin paljon kauniita esineitä ja vanhoja huonekaluja että huoh, ihan sydän meinasi pakahtua kaikesta siitä ihanuudesta. Käytiin katsastamassa myös Turun tuomikirkko. Noh, kirkoltahan se näytti. Sanonpahan vaan, että jollain ei oo muuten ollu pikkurahasta puutetta kun sitä kivikasaa on aikoinaan rakennettu.

Turun seudun parasta antia oli kuitenkin Isontuvan Jäätelö. Ajelimme Karinaisiin Isontuvan tilalle ja sieltä idyllisten maalaismaisemien keskeltä löytyi varsinainen pyhiinvaelluskohde. Aivan sanoinkuvaamattoman mahtava paikka ja aivan ihania jäätelöitä. Suosittelen lämpimästi! Pihassa oli iso maatila, lehmät laidunsivat laitumilla ja myymälänä toimiva punainen tupa suorastaan houkutteli jäätelönystäviä luokseen. Irtojäätelötiskillä tuli valinnan vaikeus, kun makuvalikoima ihmetytti ja hämmästytti pientä matkailijaa. Erilaisia houkuttelevia jäätelömakuja olisi ollut tarjolla vaikka kuinka monta. Päädyin kuitenkin maistamaan kolmea erikoisuutta: chili-suklaajäätelöä, tervajäätelöä ja amarettojäätelöä. Ah, aivan ihana makunautinto! Jäätelöissä oli mukavan kermainen koostumus ja niiden maku oli pehmeä ja aito. Suklaa maistui tuhdisti suklaalta eikä miltään esanssilta. Kyllä kalpenee Valiot ja Ingmannit makutestissä näiden herkkujen rinnalla. Myymälän kylmäaltaista olisi löytynyt lisää ihania makuja, mm. pistaasia, nougatia, kinuskia ja Bailey's jäätelöä kotiin viemisiksi. Jos autoni varustelutasoon kuuluisi pakastin, olisin varmaan ottanut mukaan purkillisen jokaista sorttia. Tällä reissulla tyydyimme kuitenkin irtomyyntitiskin valikoimaan, mutta tiedänpähän ensi kerralla varustautua ostosreissulle kylmälaukkujen kanssa. 

Syksyn satoa

Viikonloppuna ehdin pitkästä aikaa leipomaan. Kävin hakemassa mamma-marketin puutarhasta pussillisen omenoita ja kaivoin arkistoista esille ikivanhan, joskus vuosikausia sitten perunajauhopaketin kyljessä olleen omenapiirakan reseptin. Täytteeseen lisäsin tuhdin vaniljaisen kerroksen ja päällä olevaa omenahilloketta terästin lorauksella konjakkia. Nam, nam. Hyvää tuli! Pellillisen omenapiirakkaa saa tuplaamalla resptin.

Omenapiirakka

200 g margariinia

1 dl sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaniljakreemi:

2 kananmunaa

1 tlk maitorahkaa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 pussi vaniljakastikejauhetta

Pinnalle:

4-5 isoa omenaa

1 dl vettä

1 dl sokeria

1 rkl perunajauhoja

2 rkl vettä

kanelia

vaniljasokeria

loraus konjakkia

Leikkaa kuoritut omenat kuutioiksi ja kiehauta ne sokerilla maustetussa vedessä puolipehmeiksi. Suurusta perunajauho-vesiseoksella, lisää kaneli, vaniljasokeri ja konjakkia maun mukaan. Anna jäähtyä.

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne taikinapohjaan siivilän läpi. (Jos jaksaa käydä kikkailemaan, niin tässä vaiheessa voi ottaa kolmanneksen taikinasta erikseen koristepursotusta varten.) Tasoittele taikina vuoan pohjalle.

Sekoita vaniljakreemin ainekset keskenään ja lisää torttupohjalle.

Levitä omenaseos vaniljakreemin päälle.

(Jos taikinan kanssa on ryhtynyt kikkailemaan, voi taikinasta pursottaa koristeraidat piirakan päälle.)

Paista piirakkaa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Mamman kanssa vietettiin aurinkoista sunnuntaipäivää puolukoiden parissa. Meilläpäin metsät on niin punaisenaan puolukoita, että metsässä kävellessä ei oikein tiedä minne jalkansa asettelisi, ettei tallaisi hyviä marjoja. Aivan kotipihalta kerättiin 20 litraa pulleita punaisia puolukoita, näilläpä sitä passaa herkutella ensi talvena.