Juhannuksen juhlintaa

Juhannusaattoa juhlittiin hyvässä seurassa ja hyvän ruuan parissa. Pitkästä aikaa pistettiin muurikka tulille ja grillattiin lihoja, kasviksia ja kaikenlaisia herkkuja. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon!

Juhannusaaton menu

vihersalaatti a la Rouva O

juhannusrieska

karjalanpiirakat

muurikalla paistettua possua ja nautaa

muurikalla paistettua kesäkurpitsaa ja minimaissia

muurikalla paistetut pekoniin käärityt herkkusienet

uunitomaatit

keitetyt uudet perunat ja kermaviili-tuoresipulikastike

Jälkiruokana

ananasta, mansikoita ja mascarponevaahtoa

raparperi-valkosuklaakakku

raparperi-valkosuklaamuffinit

 

 

Juhannuksen perinteitä noudattaen Ison talon tiluksilla poltettiin kokko,

jonka aineksina oli tänä vuonna yksi purettu vaja ja muuta ylimääräistä rojua

 

Juhlijoiden tyyli oli pettämätön.

 

Toinen näistä on miehen käsi ja toinen naisen.

En minäkään aluksi meinannut uskoa.

 

Tyyli-lyyli vailla vertaa

 

Ja näin kävi kun veli "vähän vaan taputti" toista olalle.

 

Kaiken kaikkiaan juhannus sujui varsin leppoisissa tunnelmissa. Kukaan ei saanut puukosta eikä edes hukkunut. Tosin, tiettävästi aamun pikkutunneilla sattui yksi läheltä-piti tapaus, kun miesporukka keksi käydä veneilemässä. Alkoholilla oli aivan varmasti osuutta asiaan. Mutta ei siinäkään mitään vaaraa kuulemma ollut, koska eihän rantaveteen voi hukkua. Niinpä niin.

Hyvää Juhannusta

 

Juhannussiivoukset on jo tehty ja vähän leivottukin.

Aamulla haettiin juhannuskoivut metsästä ja nyt on juhlan aika!

 

 

 

Aada jäi päivystämään kuistille...

 

 

...vieraita odotellessa

 

Kekkilä vastaan luomu

Puutarha-piipertäjät suosittelevat luomua. Ajattelin olla hyvä ihminen ja kokeilla kovasti kehuttua luonnonmukaista nokkoslannoitetta. Aiemmin olen turvautunut teolisesti valmistettuun Kekkilän kastelulannoitteeseen. Ne on sellaisia suloisia, pieniä vaaleanpunaisia rakeita, joita lisätään muutama mitallinen kannulliseen vettä ja kipataan kasveille. Helppoa ja hajutonta, kukat ja kasvit tykkää.

Lähdin kuitenkin mukaan tuohon luomuvouhotukseen, koska kasvimaalle ei kuulemma pitäisi laittaa mitään teollisesti valmistettua. Ohjeiden mukaisesti valmistin nokkoslannoitteen: keräsin pari sankollista nokkosia, vettä päälle, kansi kiinni ja pariksi viikoksi muhimaan. Muutaman viikon jälkeen yllätys oli melkoinen. Ensimmäisen nokkoslannoitesankon avatessani meinasin pudota perseelleni, haju oli nimittäin melkoinen. Nenään tulvahti sellainen märännyksen katku, että pelloille levitettävän lietteen haju on kuulkaa aika mieto tuoksu tuohon verrattuna. Haju muistutti kuolemaa. Mutta en antanut periksi. Ohjeita noudattaen laimensin lannoitteen veteen suhteessa 1:10 ajatellen, että kyllä se haju siitä laimenee. Ei laimennut. Vesi silmistä valuen ja oksennusta nieleskellen liruttelin kasvimaalle noin 100 litran annoksen kastelulannoitetta. Oletan, että kasvimaan asukit tykkäävät.

Toinen projekti olikin sitten sankon puhdistaminen, mikä näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut jättää tekemättä. Ainakin sisätiloissa. Fiksusti ajattelin, että kloriittia vaan sankkoon, hetken liotus ja puhdasta tulee. Tuloksena oli kloriitin ja märännyksen hajuinen kylpyhuone. Lienee sanomattakin selvää, että sankko ei puhdistunut. En kuitenkaan vielä lannistunut vaan ajattelin, että kyllä se haju viimeistään saunassa hälvenee. Ei haihtunut ja nyt saunakin haisee samalle märäntyneelle paskalle.

Sanokoot puutarhatietäjät mitä tahansa, mutta jatkossa meillä käytetään vain ja ainoastaan Kekkilää. Niin, ja sen toisen sankollisen nokkoslannoitetta taidan viedä jonnekin ongelmajätekeräykseen.

Uusi naapurini

Naapurustoon on muuttanut uusia asukkaita. Tai ehkä he ovat asuneet siellä jo pidempänkin, mutta ei olla vaan aiemmin tavattu. Kohdattiin toisemme eräänä varhaisena aamuna mökkitiellä, kun satuin naapurin herran reitille. Sen verran liukas hän oli liikkeissään, etten ehtinyt kuvaa napata.

 

Tähän mennessä olen nähnyt naapuruston pusikoissa mm. hirviä, supikoiran, majavan ja nyt tuon mäyrän. Odotan ihan innolla, milloin vastaan astelee susi tai karhu tai jokin muu vastaava eksoottisempi eläin. Se se vasta jännää oliskin!