Pikkuiseni

Vierailin Viherlandian puutarhataivaassa ja valikoin sieltä tämän kesän kasvatuskokeiluprojektiin amppelitomaatit Tom Red, Tom Yellow ja Tumble sekä kirsikkatomaatin Gardener. Poimin matkaani terhakoimmat taimet erilaisia lajikkeita. Arvelin, että onnistumistodennäköisyys voi olla suurempi, jos ottaa useampia lajikkeita, eikä jätä kaikkea yhden kortin varaan. Edelliset kasvatuskokeilut ovat edenneet heikolla menestyksellä. Viime kesänä sain tapettua ensimmäiset yrtit alle viikossa ja kasvimaakin antoi kovin laihan sadon. Harmi, ettei viherpeukalo ole dominoivasti periytyvä geeni.

Viikko sitten istutin jo muutamia kesäkukkasia, jotka ovat edelleen elossa. Hurraa!!!

Riviin järjesty!

Oletteko koskaan näyttäneet keskisormea hammaslääkärille? En minäkään ennen ollut. Vaikka kuinka monesti mieli olisi tehnyt, niin ei sitä vaan ole ilennyt. Pistäydyin kohtalotoverin avecina tuolla oikomishoitolassa. Hammaslääkärimme erehtyi kysymään, että kuinka minulla menee. Sen hetkistä tunnetilaa kuvasin näyttämällä sentteriä ihan kaksin käsin. Näin mulla menee. Mitäs kävi kyselemään, että mitkä fiilikset.

Minulla oli tällä viikolla oikomishoidon ensimmäinen varsinainen pit stop. Epäilevin mielin marssin ensimmäiseen rautojen kiristysoperaatioon. Hammasläkäri kurkkasi suuhun ja totesi että Oh hoh! Tuumaili kerran jos toisenkin, että oh hoh, totta tosiaan! Minä kerkesin niiden muutaman sekunnin aikana jo koota paniikin päälle ja mietin, että mikä saatanan pommi siellä suussa on?! Hammaslääkäri kutsui hoitajankin ihmettelemään tilannetta. Selvisi, että kuluneiden neljän viikon aikana hampaat ovat liikkuneet enemmän kuin kumpikaan olisi ennalta arvannut. Hammaslääkäristä tämä oli hyvin ihmeellistä, hän kun oli aluksi epäillyt, että minä olisin nykyisistä oikomishoitopotilaista se pitkäaikaisin tapaus. Sitten käytiin hommiin ja lisättiin suuhun lisää vetoa ja ties mitä suurjännitetehovaijeria. Sekä katsottiin tilannekuvia vertaamalla hammasrivistön nykytilaa hoidon aloittamishetken kuviin. Amatöörikin voi sanoa, että kyllä, palikat ovat liikkuneet. Jee! Ihan turhaan en ole kokenut maksimaalista vitutusta viimeisen neljän viikon ajan. Odotan jo seuraavaa motivaatiokäyntiä.

Olen täysin sataprosenttisesti samaa mieltä siitä, että eniten vituttaa kaikki. Kuka tahansa voi demota tällaisen oikomishoidon ihan kotioloissa ja fiilistellä sitten, että miltä tuntuu. Ihan vaan jos pikaliimalla kiinnittää hampaisiinsa pikkulegoja ja virittelee niiden ympärille piikkilankaa sekä lisäilee kulmahampaisiin teräviä ongenkoukkuja, niin aika hyvin pääsee jyvälle tästä suutuntumasta. Tästä setistä välittämättä pyritään elämään täysin normaalia elämää ja kohtaamaan arkipäivän haasteet tyynellä miellellä. As if! Neljän viikon empiiristen havaintojen perusteella voin todeta, että kipu tekee ihmisen äkäiseksi. Vitutuskäyrä osoittaa selvää eksponentiaalista kasvua, huumorintaju on muuttunut miinusmerkkiseksi ja räjähtämispiste on matalalla.

On tässä projektissa toki jotain positiivistakin. Lopputulosta odotellessa voi hypätä vaa'alle ja hymyillä pieneneville lukemille.

Olet todella kaunis

Tällä viikolla kotiutin jotain todella ihanaa! Ihan sattumalta satuin miettimään, että saattaisin tarvita uuden hopeisen juhlalaukun ja eksyin mietteissäni Unnaliinan sivuille. Sieltä se sitten löytyi, tuo ihanuus, joka puhuu niin samaa kieltä toisien ihanuuksien (jos varpaiden mielipidettä ei kysytä) kanssa. Nää ois niin ku niin match made in heaven! Kaunista, mikä kohtaaminen.

Näitä kaunokaisia pääsen ulkoiluttamaan muutaman viikon päästä sukujuhlissa. Mekkokin on, ei tosin vielä ihan passeli, mutta taitavaakin taitavampi Rouva Hoviompelija lupasi tehdä sille taikojaan. Kutsukortin perusteella juhlien teemana on tahtomiset ja papin aamenet. Minä olen keksinyt päivälle useampiakin teemoja. Mainittakoon nyt noista esimerkiksi vaikka turkoosi ja hopea, bling-bling sekä tälläytyminen.

Grillikauden avaus

Viime viikonloppuna Seppätuvalla vietettiin virallisia grillikauden avajaisia. Sää tosin oli tuulinen ja epävakainen, joten todettiin että talven alla ruostuneen muurikan puhdistaminen, ulkogrilliin tulien virittäminen ja ruokien valmistaminen ulkosalla on turhan hankala projekti. Käytiin toteamassa tilanne ja laitettiin ekotehokkaan sähköhellan grillivastus päälle.

Avajaismenulla tarjottiin vartaita, uusia perunoita, kermaviilikastiketta sekä Rouva O:n loihtimaa ihanan raikasta salaattia. Arvatkaapa oliko hyvää?! Kesän ensimmäiset varhaisperunat ovat aina niitä parhaita. Illan kohokohta oli kuitenkin salaatti, jossa muutamasta eri lajikkeesta kootun salaattipedin päällä makupareina toimivat kevätsipuli, basilika, fetajuusto ja tuore ananas.

Seuraavia grillibileitä suunnitellessa, näihin tunnelmiin, näihin makuihin.

Äitienpäivän viettoa

Äitienpäivää vietettiin perinteisesti hyvän ruuan merkeissä, kun Mamma-marketin herkkupatojen ääreen kerääntyi taas koko perhe. Rouva O:n jälkikasvu vastasi äänestä ja ohjelmasta. Mukana olivat pitkästä aikaa myös Tampereen vahvistukset.

 

Alkuruokana herkuteltiin keväistä rucola-hernesosekeittoa. Pääruokana oli mamman taikoma mustaherukka-yrttimarinoitu filee kera yrttisten perunoiden, kasvisten ja kanttarellimuhennoksen.

Arvata saattaa, että pöydässä oli tälläkin kertaa varsin onnistunut ja herkullinen kattaus.

 

Kahvipöydässä herkuteltiin suklaakakulla.

Kiitos Äiti, olet maailman paras äiti!

Lämpöiset onnittelut myös muille äideille.

 

Hauskaa Vappua!

Seppätuvalla juhlittiin Vappua rennoissa tunnelmissa, vesisateen ropinaa ja takkatulen rätinää kuunnellen.

Juhlan tunnelmaa toi lasissa poreileva kuohujuoma. Kelpaa meille jos kelpaa Obamallekin.

Kuoharin lisäksi herkuteltiin kotitekoisilla hampurilaisilla ja simalla

       

Jälkiruuaksi leivoin vaahtokarkkibrownieita. Leivoksista tuli ihanan meheviä, suussa sulavan makeita ja koostumukseeltaan aivan ällöttävän ihanan tahmeita. Olivatpa hyviä!