Tiramisu

Tiramisu –kakun ohjeesta olikin tullut kyselyitä. Tässäpä kakun ohje kaikille sokerihiirille ja muille makean ystäville.

Pohjan voisi tehdä perinteisesti Savoiardi -kekseistä, jotka kostutetaan kahvilla, mutta minä tykkään enemmän ihan perus suklaakakkupohjasta. Tällä ohjeella tulee kakku halkaisijaltaan n. 24 cm irtopohjavuokaan. Tuota mantelilikööriä voisi varmaan käyttää hillitymminkin kuin mitä minulla on ollut tapana.

Kakkupohja:

2 kananmunaa

0,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl vanilliinisokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää ne varovasti sekoittaen munavaahtoon. Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alaosassa noin 30 minuuttia.

Kostuta kakkupohja n. 2 dl vahvaa kahvia ja lorauksella (noin puoli desiä) mantelilikööriä.

Täyte:

250 g Mascarpone –juustoa

1 dl ranskankermaa

2 dl vispikermaa

3 keltuaista

3 valkuaista

8 rkl mantelilikööriä

4 liivatetta

2 dl tomusokeria

tilkka vahvaa kahvia

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä, liuota ne kuumaan kahviin, lisää mantelilikööri ja anna jäähtyä.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää vaahtoon juusto ja ranskankerma sekä liivateseos.

Vaahdota kerma. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää molemmat vaahdot varovasti seokseen.

Kaada täyte kakkupohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Koristele ennen tarjoilua tummalla kaakaojauheella.

Nautitaan hyvässä seurassa!

Tuparit

Olin kutsunut läheisimmät ystävät lauantai-illaksi kylään. Samalla juhlittiin tupareita pienellä porukalla.  Minusta tunnelma syntyy pienistä asioista, kuten rakkaiden ihmisten seurasta ja hyvästä ruuasta.

Minulla on onni omistaa maailman parhaat ystävät, jotka on varustettu maailman parhaimmalla huumorintajulla!

Alkuun maisteltiin aitojen prinsessojen tyyliin Pimm’siä. Kiitos vaan vinkistä Englannin sisaruksille!

Illan menu koostui timjami-perunoista, paahtopaistista ja kapriskastikkeesta, raikkaasta salaatista ja patongista. Herkut huuhdoimme alas täyteläisellä chileläisellä. Arboleda Carmenere ei ole pettänyt koskaan, eikä edes tällä kertaa. Jopa oli hyvvee ja hyvän parasta.

Koska ilo ilman sokeria on teeskentelyä, nostettiin pöytään myös Tiramisu kakku ja sen seuraksi topakka kahvi.

Alkoholilla ei ole mitään osuutta asiaan, mutta loppuillan kuvat on sensuroitu. Sen sijaan lisään tähän muutaman otoksen, jotka nappasi eräs taitava valokuvaaja, joka rakkaana ystävänäkin tunnetaan. Kiitos sinulle Neiti E!

Edullinen reissu Kangasalan kirpputorille

Käväisin tuossa töiden perässä Tampereella. Olin kuullut huhuja isosta ja mahtavasta kirpputorista Kangasalla ja eräänä iltana navigoimmekin Pirkan kirpputorikeskukselle. Pitää sanoa, että mahtava paikka kaikille kirpputorifaneille ja vanhan roinan hamstraajille. Suosittelen!

Voi että ihmisellä voikin joskus olla hyvä tuuri! Oli niinkin hyvää onnea matkassa, että menomatkalla autosta hajosi jarrut. Onni potkaisi uudelleen tuolla kirpputorilla, kun vaatimattomasta pöydästä löytyi aarre. Käytetty ja kulunut hevosenkenkä on ollut himoittujen-sisustus-rojujen listalla jo pitkään. Nyt se sitten löytyi, pohjassaan signeeraus Matin-Meno. Aitoa tavaraa näemmä, toiminee siis oikeana onnen amulettina.

Ehdittiin siinä ihastella ruostunutta rautaa ja pohtia jarrujen syvintä olemusta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hinauttaa auto korjaamolle. Sielläpä selvisikin, ettei Yrjö ensimmäiselle aateliselle kelpaa mikä tahansa merkitön tarvikeosa, saati sitten vanha ja käytetty purkuosa. Hänelle tilattiin aito ja alkuperäinen merkkiosa suoraan Ruotsista. Kustannusarvion saaatuani tajusin, että vasta hankittu onnen amuletti todellakin toimii.

Loppulaskun saatuani voin vain todeta omistavani ruosteisen hevosenkengän huokeaan 554 euron hankintahintaan. Kyllä kannatti! Ei muuten oo joka tytöllä toista moista.

Näin suurella vaivalla hankittua romua kannattaakin jo sijoittaakin aivan paraatipaikalle.

10.3. Askartelua

Etsinnöissä on ollut sopivanlainen tervetuloa-kyltti mökkitien risteykseen. Laukkasin muutamana iltana pitkin ja poikin lukuisia sisutuskauppoja ja selailin nettikauppoja. Mutta kun kaupasta ei saa valmiina, niin pitää tehdä itse.

Kävimme löytämässä siskon varastoista vanhan heinäseipään, jonka koristelimme ja pystytimme pihatien varteen toivottamaan vieraat tervetulleeksi.

 

"Ite kun tekköö, suap sitä mitä sattuu tulemaan."

Samaan syssyyn nappasimme vielä kuvan pihavalaistuksesta.

Hiihtolenkillä 4.3.

Kylläpä oli ihanan aurinkoinen päivä! Päivällä oli pientä pakkasta ja ilmassa tuntui jo selvästi kevään merkkejä. Lähdettiin ulkoilemaan ja nauttimaan keväisestä säästä. Samalla yritettiin etsiä hirven jälkiä, mutta eihän me mitään nähty tai haistettu. Niitä hirviä kuulemma asustelee tuossa naapurustossa joku 6 tai 7 kappaletta, niin luulisi että joku olisi jotain jälkiäkin jättänyt. Vaikka ollaan me kerran tuossa kotimatkalla yksi isompi kaveri nähty, mutta se oli niin jännä tilanne, että en mitenkään ehtinyt kaivaa kameraa esille ja ikuistaa moista ihmettä. Tällä kertaa ikuistettiin vaan kauniita maisemia.

Ja Aadalla oli niiiin mukavaa, kun sai juoksennella vapaana ja haistella kaikkea jännittävää. Niin se vaan "vanhus" on vielä sen verran ripeä, että ei meinannut emäntä pysyä suksilla perässä!

Nappasin vielä muutaman kuvan kotipihalta, kun oli niin kaunis iltapäivän valo.

Seppätuvalla 27.2.

Kun muuttopuuhat saatiin kutakuinkin valmiiksi, oli aikaa ulkoiluun ja rentoutumiseen.

Käytiin tutustumassa uusiin lenkkimaastoihin. Pitää sanoa, että ei ole maisemissa ainakaan mitään valittamista!

Ja hiihtolenkin päälle rentouduttiinkin sitten sohvan pohjalla...

Tai rentoutuivat ne, ketkä ensin kerkesivät sohvan vallata.